Jyrki Erra: Kaunasin sivut: kertomus

Kuvan somisteena on suvun Biblia vuodelta 1820 ja sen välissä säilytetyt asiakirjat

Jyrki Erran Kaunasin sivut (2012) on hänen esikoisromaaninsa. Takaliepeen tekstissä kirjasta sanotaan, että se "tuo vahvasti mieleen Umberto Econ menestysteoksen Ruusun nimi." 

Kyllä, yhtäläisyyksiä on jonkin verran mm. katolilaisuus, luostari, kirjasto, salaisuus ja salaisuuden vartijat, tuli (ei tulipalo), vartioitava teksti ja murhat. Yhtäläisyydet ovat kuitenkin ehkä pinnallisella tasolla. Kaunasin sivuissa on tuon tason lisäksi läsnä myös nykyaika, ihmissuhteita, ystävyyttä ja petoksia, ninjamainen pyhiinvaeltaja, kirjallisuuden ja arkkitehtuurin tutkimusta, kilpailevia kirkkokuntia ja suurvaltapolitiikkaa. Kirjat eroavat toisistaan sittenkin aika lailla.

Suomalainen väitöskirjatutkija Johan pääsee työskentelemään Vatikaanin kirjaston tutkijansaliin. Hänen assistentikseen tulee isä d'Angelo, joka kohteliaan eleettömästi tuo Johanille kaiken tarvittavan lähdemateriaalin ja sen mukana myös mystisen suomenkielisen käsikirjoituksen 1500-luvulta, jonka on laatinut pappi Castor Cacspuolinen. Käsikirjoitusta kutsutaan Codex Castoriksi.

"Johan vedetään tahtomattaan mukaan vaarojen ja petosten verkkoon, katolisen kirkon varjelemiin salaisuuksiin ja suurvaltojen valtataisteluun. Löytääkseen Vatikaanin käsikirjoituksesta puuttuvat ratkaisevat sivut hänen on lopulta matkustettava Liettuan Kaunasiin, Pazaislisin luostariin." (Etuliepeen tekstiä).

Codex Castor tulee Johanille kalliiksi. Sen tutkiminen tekee Johanin suorastaan maaniseksi, eikä hän kuuntele vaimonsa varoituksia. Vaimo jättää Johanin. Johanin uudet ystävät ja uusi rakkaus eivät olekaan sitä, mitä hän naiiviuudessaan uskoo heidän olevan. Johan itse joutuu moninkertaisesti pahoinpidellyksi ja melkein tapetuksi. Mikä ihme tuon tekstin tekee niin tavoitelluksi, että sen edestä ollaan valmiita tappamaan? Kuka kukin on? Kenen laskuun peliä pelataan?

Tarina vetää hyvin ja pitää otteessaan yli 500 sivun verran. Kirjan jännittävien tapahtumien lisäksi lukija saa sivistyä tutustumalla luostarin ja kirjastojen arkkitehtuuriin sekä sanastoon, katolisen papin vaatekerran nimityksiin ja kirjallisuuden tutkimuksen sanastoon. Kirjan kannalta keskeinen, minulle uusi sana on palimpsesti, jonka merkitystä jouduin selvittelemään.  (Ks.https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:palimpsesti  (Luettu 14.3.2023.) Lisäksi lukija pääsee tutustumaan Rooman katuihin, ruokapaikkoihin ja nähtävyyksiin sekä Vatikaanin henkivartiokaartin toimintaan.

Vaikka seuraava tekstikatkelma kuvaakin Johanin ajatuksia tutkimustyössään, sopii se myös kirjailijan kirjoittamaan tarinaan: 

"Lukemalla limittäin näitä kahta teosta niiden sisään rakennettu tekstiarvoitus tuli näkyviin ja se oli varmin keino herättää lukijan mielenkiinto. Se oli onnistunut jo vuosikymmeniä, ellei satoja vuosia aikaisemmin, ja se oli onnistunut myös nyt, omalla kohdallani."

Vanhalla kirjasuomella kirjoitettu "Codex Castor" osoittautuu taitavaksi vedätykseksi sekä Vatikaanin tutkijalle että lukijalle. Se on hauska ja ehkä hieman "kieli poskessa" kirjoitettu. Kirjailijan on pitänyt kyllä tehdä työtä ja nähdä vaivaa vanhaan kirjasuomeen tutustumisessa ja sillä kirjoittamisessa. Pisteet tästäkin! 

Kaunasin sivut saa pisteitä paljon muustakin. Kirkkokuntien käyttäminen suurvaltapolitiikassa tuo kirjan pelottavasti nykypäivään. Miten Moskovan patriarkaatin vaikutus näkyy nyky-Venäjän johdon toiminnassa ja päämäärissä?

Arkkitehtuuristen kuvausten lisäksi kirja tarjoaa paljon muutakin visuaalisuutta. Esimerkiksi ihmisten tahattomien eleiden tarkkailu on mielenkiintoisesti kuvattu, ja mahtavat unet, joita Johan näkee, sisältävät toisinaan irvokkuutta ja kauhuelementtejäkin. Katastrofi Kaunasin luostarin kirkkosalissa on kuvattu järisyttävän visuaalisesti, ehkä suorastaan elokuvamaisesti. Jäätävää on, kuinka Anteeksianto-patsasta käytetään koston ja rangaistuksen välineenä.

Kaunasin luostarin Roma-siivooja on liikuttava henkilöhahmo, jollaiseen en ole kovin usein aikaisemmin törmännyt. Romassa on samaa erityisyyttä kuin John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä - kirjan Lenniessä, mutta Roma on mielestäni viattomuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan vieläkin liikuttavampi. 

Olen nyt lukenut kaksi Jyrki Erran romaania. Kumpikin on tuottanut suurta lukuiloa. Kiitos kirjoista @Jyrki Erra! Seuraavaksi otan luettavaksi Lyijyvalkoisen.

Kaunasin sivujen kannen on suunnitellut @Sami Saramäki, kuten myös aiemmin lukemani Berliinin ajokoirien kannen. Lyijyvalkeassa kansi on  @Johanna Junkalan suunnittelema, mutta koko sarjan ulkoasusta vastaa Sami Saramäki. Kaikilla kolmella kirjalla onkin hieno yhtenäinen ulkoasu:

                                                                     

Kuvien osoitteet: 

https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/kaunasin-sivut/130243 (Luettu 14.3.2023. Kansi osoittaa E-kirjaaan. )                            

 https://mediapankki.otava.fi/ (Luettu 14.3.2023)