Granta - uuden kirjallisuuden areena 9: Tunnustus

Hiphei! Olen saanut luettua kaikki yhdeksän suomenkielistä Granta-aikakauskirjaa. Saavutin siis itselleni asettamani tavoitteen. Kirjoja on vain yhdeksän, mutta kirjallisuutta niissä on paljon enemmän. Blogissa on muistiinpanoina ne tekstit, joista pidin ja joihin voi myöhemmin palata.

Granta - uuden kirjallisuuden areena 9: Tunnustus ei aluksi lähtenyt vetämään, eikä lopuksikaan. Odotin enemmän. Teema on löyhä, joten siihen on voinut kirjoittaa ja koota tekstejä myös löyhästi, ehkä liiankin löyhästi, niin ettei selviä, mitä tässä oikein tunnustetaan. Kansikin viittaa sydänverellä tehtäviin tunnustuksiin, mutta niitä ei juurikaan tullut. Tässä muutama nosto:

Jukka Viikilä: Papin tunnustukset. Otteita

Viikilän Papin tunnustuksissa ei ole kyse vain papin, suntion tai piispan tunnustuksista, vaan siinä käsitellään inhimillisyyden koko kirjoa, koko elämän pohdiskelua hieman vinksahtaneesta näkökulmasta. Tästä Jukka Viikilän tekstistä pidin, toisin kuin Finlandia-palkinnon voittaneesta Akvarelleja Engelin kaupungista, joka jätti minut kylmäksi.

Ivan Tšistjakov: Siperian laitamilla

Grantan kirjailijaesittelyn mukaan "Ivan Tšistjakovilta säilynyt, GULag-leirin elämää vartijan näkökulmasta kuvaava päiväkirja on harvinaisuus, jota pitää hallussaan venäläinen ihmisoikeusjärjestö Memorial. Tšistjakovin myöhemmistä vaiheista ei tiedetä juuri muuta kuin että hän kaatui toisen maailmansodan rintamalla Tulassa vuonna 1941."

Teksti on viisasta ja oppinutta. Kuka Tšistjakov oli? Oliko hän Siperiaan karkoitettu kirjailija, sivistyneistön edustaja, jonka ainoa rikos oli juuri tässä? Mikä oli hänen kansalaisuutensa? Kenen kirjoittamia ovat tekstin alaviitteet? Mikä tuo GULag-leiri oli?

Tekstistä välittyy väkivallasta  irti pysyttäytyvä tarkkailija, joka keskittyy selviämiseen Siperian hirvittävissä olosuhteissa.

          Alla on muutama linkki aiheesta:

https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=860

http://www.gulag.fi/naapurissa.html 

Karl Ove Knautsgård: Kohtalosta 

Knautsgårdia on hehkutettu paljon, mutta minä en ole vielä lukenut häneltä yhtään teosta. Tämä teksti on laaja ja syvä essee, pohdintaa elämästä ja kirjallisuudesta. Sen on suomentanut Katariina Huttunen. Esseessä viitataan Raamattuun, islantilaissaagoihin, Dostojevskiin, Shakespeareen, Danteen, ja se kyllä osoittaa kirjoittajansa lukeneisuuden. Muun ohessa tekstissä pohdiskellaan outoa sattumaa elämässä, joka liikkuu toden ja yliluonnollisen välillä. Mietin, miten tämä liittyy teemaan? Onko kyseessä irrallinen teksti, johon on lisätty jälkikäteen yliluonnollinen elementti, jotta sen voisi lukea teemaan kuuluvaksi? Jäi jotenkin hämmentynyt olo.

Tämän tekstin anti oli kuitenkin se, että siinä lainattiin Antti Tuurin suomentamaa Poltetun Njállin saagaa, joka jäi kiinnostamaan sekä saagan itsensä että Antti Tuurin osalta. Tässä mielessä Granta on aiemmillakin lukukerroilla toiminut hyvin.

Antto Terras: Luokkakokous 

"Antto Terras on Tallinnassa syntynyt puolisuomalainen kirjailija, koomikko ja entinen myymäläetsivä. Hänen tuotantonsa nojaa vahvasti roast-huumoriin, ennakkoluulottomaan kerrontaan ja alituiseen hämmentämiseen. Hän on asunut Suomessa vuodesta 1991 alkaen."

Tämän nimen painan mieleen! Teksti oli hauska, sarkastinen ja jopa inhorealistinen.

Bernard Quiriny: San Juliánin piispa 

Belgialaisen Bernard Quirinyn tekstissä piispalla on todella paha ruumiillinen ja sielullinen ongelma, jonka hän joutuu tunnustamaan uteliaalle siivoojalle. Mielenkiintoinen ja outo, hyvin kehitelty tarina!

Riku Korhonen: Puhu, viha 

Riku Korhonen käsittelee tekstissään huonojen, loukkaavien, valheellisten tai itse virheellisiksi katsomiensa arvostelujen satuttavuutta. Voi olla, että kriitikko ei ole edes lukenut arvostelussaan lyttäämäänsä tekstiä. Kirjailijan persoonaa voidan myös haukkua esteettä. Kyseessä on suorastaan vihapuhe, johon kirjailija voi yrittää vastata henkilökohtaisella yhteydenotolla tai kuvittelemalla ankaria kostotoimenpiteitä asiattomalle kriitikolle. 

Vastauksissaan lyttääjille sanansäilä sivaltaa ja -ruoska viuhuu. Myös kirjabloggaajat saavat osansa, ja se pistää kyllä yhä tarkemmin miettimään sanottavansa.

Ihan kaikkia kohtia ei ehkä kannata lukea totuutena, vaan vihan tunteen fiktiivisinä kuvauksina. Teksti on oikeutettu tunnustus,  mutta kyllä se on pelottava!