Granta - uuden kirjallisuuden areena 7 teemana on Koti, ja se on ilmestynyt 2016. Minun urakkani on lukea kaikki yhdeksän Grantaa, joten olen jo loppupuolella.
Tämä Granta on hajanaisempi kuin muut lukemani Grantat, johtuen siitä, että käsitys kodista ei olekaan pelkästään fyysiset seinät, esineet ja läheiset ihmissuhteet, jotka voidaan liittää kotiin. Uskonnot, sodat, historia, polittiset tilanteet, terroristijärjestöt voivat vaikuuttaa siihen, millaiseksi käsitys kodista voi muodostua. Osa teksteistä oli poliittisia kannanottoja, joita en nyt jaksanut kunnolla ajatella. Keskityin niihin, jotka todella kertoivat kodista; tässä niistä muutama nosto:
Pia Ingström: Koti mielessä
Vanhus elää tavaroiden ympäröimänä. Palvelutaloon muuttoa ehdotettaessa pahimpana kauhukuvana on tavarasta luopuminen: "Kuka minä sitten edes olisin ilman kotiani ja näitä kaikkia tavaroitani?" Vanhus kaatuu, muisti heikkenee ja terveysongelmat kasautuvat. Tavarat menettävät merkityksensä, kun koti onkin lapsuuden lastenhoitajan tarjoama syli. "Mieli ei ollut kotona, koti ei ollut mielessä!" Ihminen tarvitsee arvostusta ja kosketusta koko elämänsä ajan. Tavaralla ei ole väliä.
Pajtim Statovci: Podujevo
Pajtim Statovci on syntynyt 1990 Kosovossa, Podujevossa, ja muuttanut Suomeen 2-vuotiaana. Muistan itsekin, että ensimmäisiä maahanmuuttajia, joihin olin työni kautta kosketuksessa 1990-luvulla olivat juuri Kosovon albaanit. Tarkempaa merkitystä en kuitenkaan nimitykselle tuolloin osannut rakentaa. Elämäntilanne oli sellainen, että uutisia ei paljon ehtinyt seurata.
Statovcin tarina tuo Kosovon sodan esille juurikin albaanien näkökulmasta. Serbit ovat pöyhkeitä valloittajia, albaanit alistettuja. Statovcin tyyli on satiirinen, mikä aluksi helpottaa vaikeista asioista kertomista, mutta myös hämmentää. Miksi isä pahoinpiteli 12-vuotiaan tyttärensä? Miksi äiti jatkoi pahoipitelyä niin, että tytär oli kuolla halkaistu lautanen kyljessään? Raiskasiko serbisotilas tyttären häväisten sekä hänet että koko perheen? Alla on Statovcin omakohtaisia ajatuksia pakolaisuudesta, kodista, kielestä ja kotimaasta.http://ylioppilaslehti.fi/2017/05/kuinka-opin-hapeamaan-kotimaatani/
Nura Farah: Muukalainen omassa kodissa
Nura Farahin tarina kuvaa suomalaista rasismia, jonka työssäkäyvä ja suomea puhuva somalinainen kohtaa asuntoa ostaessaan. Tämä on aito, ehkä omakohtainen tarina. Kiinnostus heräsi myös Farahin Aavikon tyttäret -kirjaan.Kauko Röyhkä: Äidin kotona
Olen kartellut Kauko Röyhkän tuotantoa. Vain Miss Farkku Suomi on ennestään tuttu. Äidin kotona on kertomus käynnistä äidin kotona ja siitä, miten vierailu tuo muistoja mieleen, äidin ärsyttävyydestä ja tärkeydestä sekä siitä, että hetkellä on merkitystä. Tarina on aito ja avoin. Siinä ei ollut mitään rock-tähden leuhkuutta. Pidin siitä.Mathias Rosenlund: Hometta, lokaa ja pölyä
Mathias Rosenlundin kertomus paljastaa kodin tärkeyden terveenä ja sen, miltä koti näyttää ja tuntuu masentuneena. Sairauden murskaavuus koskettaa. Lasten ja rutiinien läsnäolo tuo toivoa. Hieno teksti yllättävästä näkökulmasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti