Onhan se komeaa, kun on tuollainen tukka ja kaksoistupsuparta, osaa laulaa ja soittaa ja on kiinnostavasti menninkäisen näköinen! Olen ihaillut aina Marco Hietalaa, mutta elämäkerrat ovat tuttuja lähinnä kirjailijoiden osalta. Poikkeuksena on prinsessa Dianan sekä Kellokosken prinsessan elämäkerta. Muusikkojen elämäkertoja en ole aiemmin lukenut. Mielenkiintoista on nyt päästä tutustumaan Marco Hietalaan. Mielessäni hän on "maailmanluokan maalaispoika." Kiva nähdä, pitääkö mielikuva paikkaansa.
Tämä on Kirjakirjokansi-blogin 100. postaus, ja on mukavaa, että juuri se käsittelee itselleni vierasta aluetta.
Timo Kangasluoma kirjoittaa omien sanojensa mukaan ainoastaan sellaisia henkilökuvia ja elämäkertoja, joilla on väliä. Häntä kiinnostavat monitahoiset ja avoimet persoonat, jotka uskaltavat puhua niin vahvuuksistaan kuin heikkouksistaankin. Kangasluoma kirjoittaa hyvin; haastattelujen pohjalta teksti on aidon minä-kertojan kaltaista, niin kuin Hietala itse olisi sen kirjoittanut. Hänen omaa panostaan onkin kirjassa näkyvissä paljon.
Marco Hietala oppi lukemaan 4-vuotiaana, kun isoveli Saku opetteli ekaluokkalaisena lukemista. Lukemisesta tuli pitkäksi aikaa ykkösharrastus. Kirjallisuus ja hevimusiikki yhdistyivät 9-vuotiaana tajunnan räjäyttävällä tavalla:
"Muistan kuin eilisen sen päivän, kun Saku toi kotiin naapurista lainaamansa Black Sabbathin Master of Reality -levyn. Olin yhdeksänvuotias ja juuri lukemassa Muumipeikko ja pyrstötähti - kirjaa sohvalla. Kirjassa oli helvetillinen tuomiopäivän meininki, kun pyrstötähti oli lähestymässä ja koko muumimaailma tuhoutumassa. Siihen kun kajahtivat Sabbathin synkät soinnut, niin olin myytyä miestä. Siinä tilanteessa yhdistyivät musiikki, tarina ja fantasia täydellisesti. Se oli niin kovaa kamaa, että mikään ei ollut sen jälkeen enää entisellään. Voi siis sanoa, että kiinnostukseni heviin alkoi tuosta hetkestä."
Kirjallisuus on yhdistynyt myöhemminkin Hietalan musiikkiin mm. scifistä saatujen aiheiden ja teemojen osalta.
Henkilökuva Marco Hietalasta on aito. Keikkaörvellysten kuvaus saattaa hirvittää lukijaa, mutta vastaavasti aito kerronta alkoholismista, sen myöntämisestä ja raitistumisesta, masennuksesta, perheestä ja ihmissuhteista antavat paljon lisäpisteitä. Masennuksen ja alkoholismin osalta Marco Hietala kehottaa esimerkillään varsinkin nuoria hakemaan apua.
"Olisi hienoa, jos tämä kirja pelastaisi edes yhden elämän."
Oli mielenkiintoista lukea Nightwishin henkilöristiriidoista sisältäpäin kuvattuna (Tarja Turunen vs. bändi sekä Anette Olzen vs. bändi). Nykyisen solistin Floor Jansenin kanssa bändillä on avoimet ja arvostavat välit.
Kirjan kuvat on hyviä, ja nekin ovat aitoja tilannekuvia.
Ajatukseni maailmanluokan maalaispojasta tuntui pitävän paikkansa. Jalat on tukevasti maassa; maailman näkeminen on auttanut näkemään ihmiset ihmisinä glooriasta huolimatta, rehellisyys ja toisista huolta pitäminen ovat tärkeitä arvoja. Ihmisten välille ei kannata lyödä keinotekoisia rajoja.
Arvostan myös Marco Hietalan puhetta lukemisen puolesta:
"Jos oikeasti haluaa tietää asioista, niin kannattaa lukea paljon. Nykyään ihmiset lukevat aivan liian vähän ja varsinkin nuoret. Käyn aina silloin tällöin puhumassa lapsille ja nuorille lukemisen tärkeydestä. Saatan sanoa heille, että lukemisessa ei ole ikärajoja. Pääsette käsiksi sellaiseen matskuun, mikä teiltä olisi muuten kielletty. Se toimii hyvin. Tässä ei ole mitään vaaraa, koska luetun tekstin aivot kuvittavat kunkin oman mielen tason mukaan, kun taas videona samat tapahtumat ovat muodossa, jossa aivot eivät pehmennä mitään."Timo Kangasluoman Marco Hietala: ruostumaton oli hyvä ja mielenkiintoinen lukukokemus. Fanitus jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti