Anneli Kanto: Haihtuneet

 

Anneli Kanto on taitava kirjoittaja, joka hyppää luontevasti genrestä toiseen. Haihtuneet aloittaa Näkijä-trilogian. Jatko-osien ilmestymisaikataulua ei minulla ole tiedossa.

"Halusin kirjoittaa dekkarin Maria Langin tai Agatha Christien hengessä. Ei kovaksikeitetteyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja." (Takaliepeen tekstiä)

Haihtuneet on tavoitteensa mukaisesti nokkela ja ehkä kepeähkö kokonaisuus, mutta ei jännityksetön. Jännitys tulee mielenkiintoisesti keksitystä ja pähkähullusta uskonlahkosta ja sen toiminnasta. Lahkon johtaja Luukas Markusson on vaarallinen tyyppi, joka karismaattisuutensa vuoksi saa ihmiset tekemään poikkeustekoja ja kokemaan ylistystilaisuudessa voimakkaita hengellisiksi luulemiaan kokemuksia. Hän myös yllyttää tekemään rikoksia, joista tekijöitä ei saada selville. Henkilöihin kohdistuvien rikosten tai rikosyritysten lisäksi lahko on mukana myös laajassa ja vakavassa ympäristökatastrofissa. 

Henkilöt ovat tavoitteen mukaisesti mielenkiintoisia. Näkijän tulo kirkonkylään luodaan mukavan visualisesti. Hän todellakin erottuu tavallisista tallaajista:

"Viimeisenä bussista ilmestyi punatukkainen nainen. Hän laskeutui bussin portaita hitaasti kuin elokuvatähti punaisella matolla, katsahti vasempaan ja oikeaan ja otti tilanteen haltuunsa, sikäli kuin kirkonkylän marketin edessä kuulumisia vaihtavien rollaattorimummojen ja parin paikallisen juopon muodostamassa yleisössä jotain haltuunottamisen arvoista oli."

Kielen tasolla Kanto pistää parastaan. Kielellisiä herkkupaloja ovat mm. Näkijän havainnot kirkonkylän graffiteista, terveyskeskuslääkärin kuvaileminen, ylipirteän kunnanjohtajan nimeäminen kunnallispeipposeksi sekä ilman muuta lahkon ylistyskokousten saarnat. Näkijä myös pelastuu sukupuoliselta väkivallalta kielen ja sanankäytön avulla. Hän käyttää suorastaan maagista ja kauhistuttavaa kieltä ja äänenpainoja, joten lukija pystyy näkemään ja kuulemaan kyseisen tilanteen.

Haihtuneet on kiinni tämän ajan ilmiöissä sukupuoli-identiteettien ja ihmissuhteiden osalta. Miinuksia annan kuitenkin Näkijän persoonan ja "siviiliammatin" kehittelystä.

Sukupuoli-identiteetti ilmeisesti muunsukupuolisena jää mielestäni pintapuoliseksi ja irralliseksi. Olisin odottanut, että se näkyy hänen toiminnassaan jotenkin. Hänen ammattinsa olisin odottanut olevan näyttelijä tai alan opiskelija, koska aiemmin mainitsemani pelastuminen raiskaukselta osoitti niin erinomaisen hiottua taitoa. Hänen aiempi yhteytensä kirkonkylään ja motiivi sinne palaamiseen olivat mielestäni kuitenkin hieman liian helppoja ratkaisuja.

Anneli Kannon Haihtuneet on raikas, hauska ja kiva rikosromaani, joka sisältää nokkelia juonikuvioita. Loppuselvitys on tavoitteen mukaisesti christiemäinen. Ihan kivaa lukemista tämäkin!

 

Anneli Kanto: Saalistetut

Anneli Kannon Saalistetut on toinen osa Näkijä-sarjaa. Rikoskirjallisuutta tämä on, mutta ei se varsinaisesti dekkari ole, koska rikosta ei selvitä salapoliisi tai poliisi. Näkijä vaikuttaa asioihin, mutta ei varsinaisesti toimi rikoksen ratkaisijana.

Näkijä katsoo korteista ihmisten tulevaisuutta. Myös menneisyyden asioita voidaan tulkita korteista, usein asiakkaan itsensä tahattomalla avustuksella. Tällä kertaa Näkijä (Noora tai Leo tilanteen mukaan) työskentelee lappilaisessa laskettelukeskuksessa. Päivisin hän saattaa sulautua huomaamattomaksi ulkoilevaksi mieheksi, mutta iltaisin hän muuntautuu punatukkaiseksi näkijäksi.

Sarjan ensimmäinen osa on Haihtuneet, ja sen takaliepeeseen on kirjattu Kannon  kirjoittamistavoitteesta näin:

"Halusin kirjoittaa dekkarin Maria Langin tai Agatha Christien hengessä. Ei kovaksikeitetteyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja." 

Mielenkiintoisia henkilöitä tarinassa riittää. Näkijä itse on uudenlainen henkilöhahmo androgyynisyytensä ja erikoisen ammattinsa puolesta. Osittain Saalistetuissa pelataan kaksoispersoonien avulla. Heidän välillään voi olla yllättäviä yhteyksiä. Persoonat on rakennettu enimmäkseen onnistuneesti, mutta mielestäni tamperelaisen taksikuskin henkilöhahmo on löysähkö. Venäläinen kokki Sergei on suorastaan surkuhupaisa. Onko hänet kirjoitettu tahallaan loppukevennyshahmoksi?

Teinitytöt Suvi ja Aava sekä Suvin äiti Raisa ovat ehkä tarinan aidoimmat hahmot. Kanto kuvaa uskottavasti nuorten tyttöjen haavemaailmaa, seikkailunhalua ja romantiikan kaipuuta, jotka valitettavasti johtavat vaaratilanteisiin myös todellisessa maailmassa.

Saalistetut etenee kahdessa tasossa. Perustarina tapahtuu Lapisssa ja laskettelukeskuksessa. Välillä tehdään hyppäys toiseen tarinaan, jossa kaksikko Zaida ja Fedi hörhöilevät huumemaailmassa. Vaikuttaa siltä, että he eivät liity perustarinaan mitenkään. Myöhemmin huomataan, että Zaidalla ja Fedllä onkin siinä valtavan suuri merkitys. 

Kannon Näkijä-sarjasta odottelee vielä lukemista viimeinen osa,  Kaivatut. Trilogian kahden ensimmäisen osan perusteella sanoisin, että sarja on leppoisaa luettavaa, taitavasti kirjoitettua rikosgenreä, ja ainakin ensimmäiset osat voi lukea missä järjestyksessä tahansa.

Saalistetuissa annan miinusta mustuneesta jalkaterästä. En mitenkään tajunnut, miten se saattoi ilmestyä menneisyydestä nykyhetkeen ja erään henkilön ovelle. Voi tietenkin olla, että vain minä en tajunnut annettuja vihjeitä.

Luin kirjan E-kirjana BookBeat-palvelusta, josta myös kuva on kopioitu.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan blogipostaukseni Haihtuneet-kirjasta:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Haihtuneet

Anneli Kanto: Kaivatut

Kaivatut on kolmas osa Anneli Kannon Näkijä-rikossarjasta. Se jatkaa Saalistetut-osan tarinaa, siten että kakkososasta tuttu Aava-tyttö ja hänen ystävänsä Suvi ovat mukana tapahtumissa, ja tietenkin nimihahmo Näkijä. Tällä kertaaa hänen roolinsa on kuitenkin yllättävän vähäinen. Toiminnan tasolla johtohahmoksi nousee bisnesnainen Hanna Silvennoinen, joka pitää itseään Noora Näkijän ystävänä. Näkijä on hitaasti ystävyydelle lämpiävää tyyppiä, mutta suostuu yhteisiin kahvihetkiin ja antaa Hannan touhuta ympärilllään. Aava ja Suvi myös osallistuvat juonen tapahtumiin aktiivisesti. Tästä porukasta muodostuu etsiväseurue.

Tenho Vehviläinen on uusi, muheva hahmo, joka on kotoisin Mikkelin seudulta ja joutuu petoksen uhriksi. Tenhon puheenparsi on onnistunutta ja mukavaa, ja se tekee Tenhosta aidon ja sympaattisen hahmon:

" - Miä mänen ite sinne laevasatamaan kytteemään, ja kun niän Annin, otan kii ja toemitan poliisile, Tenho uhkasi sekoitellen kahviaan niin kiukkuisesti, että lusikka kilisi ja kahvi roiskui."

Jessi ja Raine ovat häikäilemättömiä rikollisia,  joiden suhde on outo ja mielestäni epäuskottava. Heidän tekonsa ovat yksiselitteisesti pahoja. Ehkä tällaista pahuutta voi olla oikeasti olemassa, varsinkin, jos rikosten kohteena ovat kielitaidottomat, paperittomat maahanmuuttajat tai muuten avuttomassa asemassa olevat ihmiset. On tärkeää, että tällaista rikollisuutta nostetaan esille myös fiktion keinoin, mutta mielestäni Kaivatut-osassa juuri tämä yhteiskunnallisuus ja kantaaottavuus nousee hallitsevaan rooliin, ehkä jopa vastoin kirjoittajan alkuperäistä tavoitetta. Trilogian aloitusosan takaliepeessä todetaan näin:

"Halusin kirjoittaa dekkarin Maria Langin tai Agatha Christien hengessä. Ei kovaksikeitetteyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja." 

Tietenkin kirjoittaja saa tehdä omat ratkaisunsa, ja tavoitteetkin saavat muuttua. Tarina ei kärsinyt näkökulman valinnasta; sehän kulki hyvin, mutta jokin minulla tässä tökki.  Näkijä on ikään kuin sivuhenkilönä, ja Näkijälle kehittyy ammattinsa harjoittamisesta identiteettikriisi. Ehkä kirjailijallakin kehittyi jonkinlainen kriisi. Ehkä tämä ei ole hänen lajinsa. Ehkä se on kokeilu, joka saa jäädä tähän, ellei sitten käy niin, että Hanna Silvennoinen ottaakin seuraavien rikoskirjojen pääroolin. Hänellä olisi varmaan edellytyksiä siihen. 

Kirja on nopealukuinen. Luin sen E-kirjana BookBeat-palvelussa, josta kirjan kuvakin on kopiotu.

Anneli Kanto on taitava ja monipuolinen kirjailija. Jään odottamaan, mitä on tulossa seuraavaksi.

Alla olevista linkeistä pääsee lukemaan postaukseni muihin Näkijä-sarjan teoksiin.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Haihtuneet

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Saalistetut-

Tämän linkin takaa löytyy myös muita postauksiani Kannon tuotannosta:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Anneli+Kanto

Lähettänyt Eila Hyrkäs klo 18.1.25 http://Ei kommentteja: