Anneli Kanto on taitava kirjoittaja, joka hyppää luontevasti genrestä toiseen. Haihtuneet aloittaa Näkijä-trilogian. Jatko-osien ilmestymisaikataulua ei minulla ole tiedossa.
"Halusin kirjoittaa dekkarin Maria Langin tai Agatha Christien hengessä. Ei kovaksikeitetteyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja." (Takaliepeen tekstiä)
Haihtuneet on tavoitteensa mukaisesti nokkela ja ehkä kepeähkö kokonaisuus, mutta ei jännityksetön. Jännitys tulee mielenkiintoisesti keksitystä ja pähkähullusta uskonlahkosta ja sen toiminnasta. Lahkon johtaja Luukas Markusson on vaarallinen tyyppi, joka karismaattisuutensa vuoksi saa ihmiset tekemään poikkeustekoja ja kokemaan ylistystilaisuudessa voimakkaita hengellisiksi luulemiaan kokemuksia. Hän myös yllyttää tekemään rikoksia, joista tekijöitä ei saada selville. Henkilöihin kohdistuvien rikosten tai rikosyritysten lisäksi lahko on mukana myös laajassa ja vakavassa ympäristökatastrofissa.
Henkilöt ovat tavoitteen mukaisesti mielenkiintoisia. Näkijän tulo kirkonkylään luodaan mukavan visualisesti. Hän todellakin erottuu tavallisista tallaajista:
"Viimeisenä bussista ilmestyi punatukkainen nainen. Hän laskeutui bussin portaita hitaasti kuin elokuvatähti punaisella matolla, katsahti vasempaan ja oikeaan ja otti tilanteen haltuunsa, sikäli kuin kirkonkylän marketin edessä kuulumisia vaihtavien rollaattorimummojen ja parin paikallisen juopon muodostamassa yleisössä jotain haltuunottamisen arvoista oli."
Kielen tasolla Kanto pistää parastaan. Kielellisiä herkkupaloja ovat mm. Näkijän havainnot kirkonkylän graffiteista, terveyskeskuslääkärin kuvaileminen, ylipirteän kunnanjohtajan nimeäminen kunnallispeipposeksi sekä ilman muuta lahkon ylistyskokousten saarnat. Näkijä myös pelastuu sukupuoliselta väkivallalta kielen ja sanankäytön avulla. Hän käyttää suorastaan maagista ja kauhistuttavaa kieltä ja äänenpainoja, joten lukija pystyy näkemään ja kuulemaan kyseisen tilanteen.
Haihtuneet on kiinni tämän ajan ilmiöissä sukupuoli-identiteettien ja ihmissuhteiden osalta. Miinuksia annan kuitenkin Näkijän persoonan ja "siviiliammatin" kehittelystä.
ÅSukupuoli-identiteetti ilmeisesti muunsukupuolisena jää mielestäni pintapuoliseksi ja irralliseksi. Olisin odottanut, että se näkyy hänen toiminnassaan jotenkin. Hänen ammattinsa olisin odottanut olevan näyttelijä tai alan opiskelija, koska aiemmin mainitsemani pelastuminen raiskaukselta osoitti niin erinomaisen hiottua taitoa. Hänen aiempi yhteytensä kirkonkylään ja motiivi sinne palaamiseen olivat mielestäni kuitenkin hieman liian helppoja ratkaisuja.
Anneli Kannon Haihtuneet on raikas, hauska ja kiva rikosromaani, joka sisältää nokkelia juonikuvioita. Loppuselvitys on tavoitteen mukaisesti christiemäinen. Ihan kivaa lukemista tämäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti