30/06/2023

James Herriot: Maalaistarinoita ja Kaikenkarvaiset ystäväni


Kesäkuun lopussa herkuttelin James Herriotin sympaattisilla kertomuksilla. Luin peräkkäin ensin Maalaistarinoita ja sitten Kaikenkarvaiset ystäväni.

Kaikenkarvaiset ystäväni ilmestyi 1972 ja Maalaistarinoita 1973.  Kaikenkarvaiset ystäväni on suomentanut Heidi Järvenpää, ja lukemani nostalgiseen Salamanteri-sarjaan kuuluva teos on vuodelta 1981. Sen fontti on pientä, ja sivutila on käytetty tarkkaan niin, että marginaalit ovat minimaalliset. Se hidasti hieman lukemista. Maalaistarinoita-kokoelman ovat suomentaneet Heidi Järvenpää ja Aarne.T.K. Lahtinen. Viehättävät kuvat on maalannut Lesley Holmes. Esipuheen on kirjoittanut Jim (James) Wight, joka kirjailija-eläinlääkäri James Herriotin poika. Herriot on kirjailijanimi.

Kirjojen tarinat menevät osittain päällekkäin, mutta se ei haitannut. Eläinlääkärintyö oli 1930-luvun Yorkshiressä (varmaan muuallakin) fyysistä, veristä, hikistä ja sontaista työtä vailla tietoakaan ergonomisista työasennoista tai miellyttävistä työolosuhteista. Hoidettavana oli enimmäkseen maatilojen eläimiä (hevosia, lehmiä, sikoja ja lampaita), mutta silloin tällöin myös omistajilleen rakkaita pieneläimiä (koiria ja kissoja). Ulkoisista puutteista huolimatta eläinlääkärin rakkaus eläimiin ja lämmin suhtautuminen ihmisiin antaa työhön mieluisaa sisältöä.

Kaikenkarvaisissa ystävissä kuvaillaan nuorten poikamieseläinlääkäreiden, Siegfriedin, hänen nuoremman veljensä Tristanin sekä Jamesin edesottamuksia ja toimintaa sekä eläinten että ihmisten parissa. Siegfried on sietämätön pomottaja tohottavalle veljelleen Tristanille, jolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista; autoja hajoaa, kuittikirja katoaa, laskutus menee sekaisin jne. Apulaiselleen Jamesille Siegfried on kyllä ystävällinen, mutta ailahtelevuudessaan ja unohtelevaisuudessaan hermoja koetteleva työnantaja.  Eläinlääkärinä Siegfriediä kuitenkin arvostetaan. Poikamiesten taloutta ja  liiketoimintaa pitävät pystyssä korvaamattomat taloudenhoitaja ja sihteeri. 

Molempien kirjojen kerronta on humoristista, ja ihmiset ja tapahtumat ovat sympaattisia. Kirjat antavat mielenkiintoista ajankuvaa maalaiseläinlääkäreiden työstä ja työolosuhteista 1930-luvun Yorkshiressä. Kirjojen pohjalta on tehty elokuva ja televisiosarja. Myös toinen rakastettu televisiosarja,  Sydämen asialla (Heartbeat),  sijoittuu Yorkshiren maisemiin, vaikka se kuvaakin myöhempää aikaa. Olen katsonut sarjan moneen kertaan. Ilokseni huomasin, että Herriotin kirjoissa esiintyvä rouva Pumphreyn hahmo ja hänen Tricki Woo (Trixie) -pegingeesinsä esiintyvät  myös Sydämen asialla -televisiosarjassa. Vaikka Herriotin kirjassa tarina on erilainen kuin sarjassa, hahmot ovat kuitenkin tunnistettavia: ylirakastava ja hössöttävä, rikas rouva Pumphrey ja hänen rakas pikkukoiransa.

Nykysilmin katsottuna Herriotin kirjoissa pistää silmään se, että auton ajaminen eriasteisessa humalassa tuntui tuolloin olleen maan tapa. Tunnettiinko Yorkshiressä minkäänlaisia promillerajoja? Oliko liikennesääntöjä olemassakaan? Oliko ajo-opetusta ja ajokorttejakaan?  Oliko autoille minkäänlaisia kuntotestejä? Miten oli mahdollista, että täysin jarruttomalla autolla sai edes ajella? Miten oli mahdollista, että autoissa ei ollut ollenkaan lämmityslaitteita? 

Sydämen asialla -sarjassa huomiotani kiinnitti joidenkin talojen ja tilojen käsittämättömän huono kunto suomalaismittapuulla mitaten.  Herriotin kirjoissa karjasuojat kuvataan suorastaan kammottaviksi kyhäelmiksi, mutta täysin normaaleiksi. Miten ihmeessä niissä on saanut pitää eläimiä?

James Herriotin kirjat ovat hyvän mielen lukemista. Wikipedian mukaan ne ovat vain osittain omaelämäkerrallisia.  Useat tarinat perustuvat löyhästi oikeisiin tapahtumiin ja ihmisiin, ja niitä voidaankin pitää pääsääntöisesti fiktiona. Suomennetut teokset ovat:
  • Kaikenkarvaiset ystäväni Otava 1974 (All Creatures Great and Small)
  • Luojanluomat ystäväni. Otava 1975 (It Shouldn't Happen to a Vet)
  • Eläinlääkäri lennossa. Otava 1978 (Vets Might Fly)
  • Eläinlääkäri vauhdissa. Otava 1979 (Vet in a Spin)
  • Ystävistäni, hellyydellä. Otava 1981 (The Lord God Made Them All)
  • Yksi ainoa haukahdus. Otava 1985 (Only One Woof)
  • Elämäni kissat. Otava 1987
  • Elämäni koirat. Otava 1987 (Dog Stories)
  • Rakkaimmat ystäväni. Otava 1992 (Every Living Thing)
  • Maalaistarinoita. Otava 1998              (https://fi.wikipedia.org/wiki/James_Herriot. Luettu 30.6.2023)

2 kommenttia:

  1. Eipä taida monessakaan maassa olla nuo turvallisuusasiat kuten meillä. Suomalaiset myös usein noudattavat lakeja ja määräyksiä tarkkaan (ei toki kaikki). Muissa maissa sitten villimpää.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Ja eletään 1930-luvulla Englannin syrjäseudulla.

    VastaaPoista