Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini -romaanin takakannessa lukee mainoslause: "Aseistariisuvan tragikoominen tarina miehen ja pingviinin edesottamuksista neuvostoajan jälkeisessä Ukrainassa". Toinen mainoslause hehkuttaa: "Harvinaisen ansiokas musta komedia. Pingviini on nerokas luomus!" - Spectator.
Minä väitän, että joko mainostekstien kirjoittajat eivät ole lukeneet koko kirjaa tai sitten minä en ollenkaan ymmärrä lukemaani. Minä en löytänyt kirjasta ollenkaan huumoria, en mustaa enkä muutakaan väriä. En löytänyt myöskään tragikomiikkaa, vain tragediaa. Kirja on täynnä korruptiota, outoa rikollisuutta, ammuskelua, uhkaa, taustalla tapahtuvia outoja tapahtumia, katoamisia, kyydityksiä... Outoa on myös kirjailija Viktorin työ: kuolinkertomusten kirjoittaminen elävistä henkilöistä päätoimittajalta tulevan listan mukaisesti. Ja kun kuolinkertomus ilmestyy lehdessä, kohdehenkilö on todellakin kuollut. Onko kyse rikollisuudesta tai epätoivottujen henkilöiden likvidoinnista?
Miljöö on nykyajan Kiova. Kaupoissa on länsimaisia tuotteita ja televisiosta tulee amerikkalaisia elokuvia. Dollareita on maksuvälineinä. Pitäisi tuntea Ukrainan historiaa ja suhteita Venäjään tarkemmin ymmärtääkseen, mistä kirjassa pohjimmiltaan on kyse. Mihin viitataan sanomalehden otsikolla: "Edistystä neuvotteluissa Venäjän kanssa"? Sanomalehdessä tiedotetaan myös, että Italia on poistanut ukrainalaisilta viisumipakon. Onko tämä tapahtunut oikeasti? Mihin aikaan tässä viitataan? Myös Krimin lomaa suunnitellaan, eli tapahtuma-aika täytyy olla ennen vuotta 2014, jolloin Venäjä valtasi Krimin. Kirja on kirjoitettu vuonna 1996 Neuvostoliiton hajottua. Suomeksi se on ilmestynyt 2006.
Keitä ovat "ne" ja "me"? Keitä ovat "verryttelypukuiset mulipäät", jotka ajavat uusilla länsiautoilla? Tuli tunne, että kirja on allegorinen, mutta koska historiantuntemukseni ei ole riittävä, en ymmärtänyt kaikkea, mihin viitataan. Lukemisesta jäi vain ahdistava olo, mutta ei todellakaan mitenkään naurattava.
Viktor on kummallinen vässyskä, joka antaa asioiden tapahtua ja ottaa vastaan palkan kummallisesta työstään ja ajautuu käskystä yhä kummallisempiin tilanteisiin, mm. pakotetuksi hautajaisvieraaksi kuolinkertomustensa kohdehenkilöiden hautajaisiin. Ihmissuhteet ovat kummallisia. Viktorin elämään ilmestyy ihmisiä, ja heitä katoaa. Neljävuotias Sonja tulee hänen huollettavakseen. Sonja sopeutuu kyselemättä isänsä ja äitinsä perään. Äitiä ei edes mainita. Sitten tulee myös Nina. Ninan ja Viktorin suhteesta tulee myös kummallinen yhdessäolon muoto. Miksi elämää vain venytään jotenkuten ilman minkäänlaista säännöllisyytä ja päämäärää? Miksi lapsi ei ole päiväkodissa? Kuka käy öisin asunnolla?
Pingviini on sympaattinen mykkä henkilöhahmo, ja sen ja Viktorin suhde on todellakin liikuttava. Tässä takakansiteksti pitää paikkansa. Pingviini on ehkä allegorinen hahmo, jonka merkitystä en täysin ymmärtänyt. Kirjan loppu jäi myös mietityttämään.
Andrei Kurkovin Kuolema ja pingviini ei ole komedia. Se on surullinen, ahdistava ja outo tarina, jonka syvin merkitys jäi minulle avautumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti