28/08/2019

Suvi Bowellan: Ihana herkkyys: rikasta elämää kaikilla aisteilla

Luinko juuri omaa elämäkertaani? 98% kirjan asioista vastasi omaa kokemustani.
"Kuvittele, että pujahdat vartalonmyötäiseen asuun, joka välittömästi virittää tuntoaistisi äärimmäisen herkäksi. Tunnet kehon sisäiset prosessit ja olet kuin ilmapuntari, joka havaitsee välittömästi muutokset tunneilmapiirissä. Laita lisäksi korviisi vahvistimet, jotka herkistävät kuuloaistisi havaitsemaan pienetkin muutokset ihmisten äänensävyssä, poimimaan tahattomasti lauseita naapuripöydässä käytävästä keskustelusta ja kuulemaan pienetkin nyanssit musiikissa. Laita vielä silmillesi lasit, joiden avulla pystyt näkemään pienetkin ilmeet ja eleet ja havaitset jatkuvasti kaiken  mikä näkökentässäsi vilahtaa. Huomiosi kiinnittyy mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ja näet asioita, jotka menevät muilta helposti ohi. Lisäksi hajuaistisi on kuin vainukoiralla..."
          ***
"Informaatiotulvan alaisena herkin aistein varustettu uupuu, ellei osaa suojata itseään. Ympäristö, jossa ei voi suojautua hälyltä, nostaa stressitasoa salakavalasti pitkin päivää."
Nyt todellakin ymmärrän, mistä ahdistukset ja uupumukset ovat johtuneet sekä työssä että kotona. En olekaan välttämättä kelvoton ja huono. Olen synnynnäisesti erityisherkkä, mutta olen tajunnut sen vasta aivan hiljattain. Tämän ymmärtäminen on jo pudottanut taakkaa harteilta, mutta erityisherkkyyden hoitaminen ja sen vahvuudeksi muuttaminen on vielä kesken.
"Jos on elänyt koko ikänsä liiallisen ärsyketulvan alla, saanut paljon negatiivista palautetta ja joutunut väärinymmärretyksi, on äärimmäisen tervehdyttävää opetella ajattelemaan myönteisemmin ja kyseenalaistaa negatiivisuus."
Ei todellakaan ole ihme, että aistiherkkä ihminen voi uupua työssä, varsinkin nykyään niin suosituissa avokonttoreissa tai sen kaltaisissa tiloissa, joissa asiakkaatkin asettavat omat haasteensa sekä äänenkäytön että muun käytöksen osalta ja multitaskaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Suvi Bowellanin Ihana herkkyys: rikasta elämää kaikilla aisteilla käsittelee erityisherkkyyttä asiatasolla ja henkilökohtaisella tasolla. Kirjassa on paljon samaa kuin vasta lukemassani Prinsessa Märha Louisen ja Elisabeth Nordengin kirjassa Herkäksi syntynyt ( https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/08/prinsessa-marha-louise-ja-elisabeth.html )
Bowellanin kirja on mielestäni kuitenkin jämäkämpi ja asiapitoisempi.

Bowellan kirjoittaa mielenkiintoisesti myös intuitiosta, joka on ihmisen sisäinen ohjausjärjestelmä ja antaa alitajunnan tietoa. Intuition avulla voi lukea ihmisiä ja heidän energioitaan ja tietää, kehen voi luottaa ja kenen kanssa on oltava varovainen. Erityisherkän taakkana voi olla toisten tunteiden imeminen itseensä ja toisten energioiden kantaminen.

Suvi Bowellanin kirja on visuaalisesti herkkä ja kaunis. Kuvat ovat utuisia ja kauniin sävyisiä. On paljon kukka- ja luontokuvia. Visuaalisuutta lisäävät vielä "käsinkirjoitetut" muistilaput tai tietyn asian korostussivut. Kirjassa on tuttua asiaa erityisherkän maailmasta. Uudella tavalla, sisältä päin kuvattua kokemusmaailmaa oli mukava lukea. Kieli on selkeää.

Tällä hetkellä minulla on työn alla erityisherkkyyteen, liialliseen kiltteyteen ja uupumiseen liittyvät kirjat. Yritän oppia jotakin.

Seuraavaksi aion lukea Stefan Ekbergin Kiltti joutuu kynnysmatoksi.

Sain myös Bowellanilta muutaman vinkin, jotka lisään lukulistaani, esimerkiksi nämä:
Asta Raami: Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä
Harriet Lerner: Kiukku on voimaa: opas naisille läheisten ihmissuhteiden muuttamiseksi
Lisäksi kiinnostaa Erityisherkän päiväkirja, jota voi tilata Hidasta elämää -puodista.( https://hidastaelamaa.fi/puoti/erityisherkan-paivakirja/ )

Sekä Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng  että Suvi Bowellan ovat perustaneet yrityksen, joka kurssittaa muita ihmisiä tiedostamaan, kohtaamaan ja hoitamaan herkkyyttään. Mitenkähän tavallinen herkkä tallaaja pärjää työelämän paineissa eläkeikään saakka? Voi tehdä lukemalla opittuja itseään suojaavia harjoituksia,  ja voi tietenkin mennä myös kursseille.  Bowellanin kurssit voisivat kiinnostaa.

25/08/2019

Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng: Herkäksi syntynyt, suomentanut Ebba Erolin

Olen tunnistanut vasta parin vuoden ajan itsessäni olevan ominaisuuden, jolla on ollut voimakas vaikutus elämääni. Koska en ole aiemmin ollut tietoinen erityisherkkyydestäni, olen kantanut vuosikymmenten ajan huonommuuden ja kelvottomuuden taakkaa työ- ja kotielämässä.  Olen ollut vuosikymmeniä jatkuvasti ylivirittynyt, rasittunut helposti ja kokenut uupumista; jopa masennukseen asti. Erityisherkkyyden tunnistaminen on ollut helpottavaa. 
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin.  Eityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.
Käsitteen "erityisherkkä" (highly sensitive person, HSP) on kehittänyt psykologian tohtori, psykoterapeutti Elaine Aron, joka on tutkinut erityisherkkyyttä 1990-luvulta alkaen. Ilmiötä voidaan kuvata myös termillä tunne- ja aistiherkkyys. 
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityisherkkyys)

Kirjassa Herkäksi syntynyt Prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng kuvaavat heitä yhdistävää erityisherkkyyttä ja sitä, miten he ovat oppineet kuuntelemaan ja hoitamaan herkkyyttään.  Heidän lapsuuden kokemuksensa osoittavat erityisherkkyyden olevan juurikin synnynnäinen ominaisuus. Varsinkin prinsessa Märtha Louisen kuvaus lapsuuden univaikeuksista huoneen vaihtamisen jälkeen kuvastaa suorastaan yliluonnollista herkkyyttä. Hän on kipuillut voimakkaasti julkisen prinsessaroolin ja erityisherkän persoonallisen ominaisuuden ristipaineessa. 
Kirjassa on paljon asiaa, jonka faktat on tarkistettavissa.  Herkäksi syntynyt -kirjan suurimpana ansiona on kuitenkin kahden naisen henkilökohtainen kokemus erityisherkkyydestä. Henkilökohtaisuudella on valitettavasti myös kääntöpuolensa. Paikotellen teksti tuntuu hieman naiivilta ja höttöiseltä, etenkin Nordengin osuuksissa.

Herkäksi syntynyt -kirjan suurin anti minulle oli se, että kirjoittajat korostavat, että erityisherkän on itse otettava vastuu itsestään ja toimittava sen mukaisesti töissä ja kotona. On rajattava ärsyketulvaa, on otettava itselleen taukoja esim. työpaikan liioista ärsykkeistä. "Muista, että on sinun tehtäväsi ottaa vastuu omasta työtilanteestasi, ei kenenkään muun."

Kirjassa on muutamia erityisherkälle sopivia harjoituksia Minulle sopivilta tuntuivat mm. "latausaika" ja "erottelu". Latausaika tarkoittaa omaa, virikkeetöntä aikaa hiljaisuudessa vaikka työpäivän aikana tai nukkumaan mennessä. Erottelussa käydään läpi ja luovutetaan pois muiden ajatukset, tunteet ja energiat ja palautetaan itselle se, mikä on omaa. " En ole kaikkia niitä tunteita, joita otan itseeni."  Näin työpäivän asiat saadaan pois mielestä, eikä niitä kanneta kotiin mietittäväksi. Näitä aion harjoitella.


Harjoitusten lisäksi löysin kirjasta mielenkiintoisia ajatuksia:

  • "Erityisherkillä naisilla on kaikki aistit auki vuorokauden ympäri, jotaa he voisivat tietää, kuinka parhaiten olla mahdollisimman monelle mieliksi.
  • "Se että näyttää muille, missä omat rajat kulkevat, on vähintään yhtä tärkeää kuin omien rajojensa tunteminen."
  • "Se, että on erityisherkkä, ei ole heikkous, ei mikään vika.
  • "Viihdyn erinomaisesti omassa seurassani, mutta voin tuntea itseni yksinäiseksi suurissa juhlissa. Tunnen, etten sovi mukaan ja etten selviä small talkista."

Kun itse ottaa vastuun omasta herkkyydestään ja varjelee sitä, negatiiviseksi helposti määriteltävästä ominaisuudesta voi tulla vahvuus. Herkäksi syntynyt  -kirjan kansikuvassa on kaksi samantyyppistä, hyvinvoivan näköistä naista, jotka ovat ottaneet vastuun erityisherkkyydestään ja löytäneet siitä vahvuutensa. Erityisherkät ovat tottuneet kuulemaan itseensä liitettyjä negatiivisia kommentteja ylireagoinnista, ylitulkinnasta, herkkähipiäisyydestä, erilaisuudesta ja turhasta syvällisyydestä. Prinsessa Märtha Louisen ja Elisabeth Nordengin mukaan erityisherkkyyteen voidaan kuitenkin liittää paljon positiivisia sanoja, kuten: eläytymiskyky, avoimuus, empatia, antennit, huomaavaisuus, mielikuvitus, havaintokyky, intuitio, rehellisyys, luovuus, hienotunteisuus, valppaus, musikaalisuus, ymmärtäväisyys ja läsnäolo.

Erityisherkkyyden tarkastelu tuli minulle ajankohtaiseksi työuupumuksen vuoksi.  Toki siihen oli muitakin syitä, mutta uskon, että taustalla on koko työurani ajan ollut juurikin erityisherkkyys ja siitä johtuva jatkuva kuormittuminen. 

Liisa Uusitalo-Arolan Uuvuksissa - kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin käsittelee uupumista. Postaukseni kirjasta on luettavissa täältä: 
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/05/liisa-uusitalo-arola-uuvuksissa-kirja.html

Herkkyyden, kiltteyden, rajattomuuden ja uupumisen käsittely on nyt työn alla. Lisää saman aihepiirin kirjoja odottelee lukupinossa.
"Herkkyydessä on valtavan paljon hyvää. Herkät ihmiset osaavat ottaa toisten tunteet ja tarpeet huomioon, luoda kauniita ja harmonisia tiloja ja koskettavaa taidetta, nähdä kokonaisuuksia ja samalla huomata sellaisiakin yksityiskohtia, jotka muilta menevät ohi. Näin he osaavat ennakoida mahdolliset ongelmat. Luovuutensa avulla he usein keksivät uudenlaisia ratkaisuja pulmiin. Herkät tyypillisesti myös toimivat työyhteisössä hyvän yhteishengen ylläpitäjinä. Herkät ihmiset ovat empaattisia, luovia, intuitiivisia, tarkkoja ja luotettavia" 
( https://minaolenlehti.fi/erityisherkkyys/ )
Tässä vielä erityisherkkyyttä käsitteleviä linkkejä niille, joita asia kiinnostaa:

https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/

https://www.ttl.fi/tyopiste/erityisherkkyys-ei-ole-heikkoutta

23/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta aloittaa Melchior-sarjan. Sattuneesta syystä luin sen vasta viimeisenä, mutta ei se haitannut, kun olin jo lukenut muut osat, joten Melchiorin elämä ja elämänpiiri olivat tuttuja.

Ensimmäisessä osassa kerrotaan Olevisten kirkon rakentamisesta, arkielämästä Tallinnan asukkaiden, kiltojen ja dominikaanien parissa sekä tutustutaan kolmikymppiseen apteekkariin, joka elää vielä vaimonsa kanssa nuorenparin elämää ilman lapsia. Melchior vasta haaveilee omasta apteekkitalostaan kaupungin keskeisellä paikalla. Melchior on iloinen ja luotettu apteekkari, jota hänen isänsä on jo 10-vuotiaasta asti kouluttanut apteekkariksi ja ottanut mukaan tärkeisiin leikkely- ja lääkkeidenvalmistustöihin.

Melchior on teräväjärkinen oikeusvoudin apulainen ja rikostutkija, joka alkaa selvittää useita murhia, joiden hän uskoo liittyvän yhteen,  ja lopussa pystyy myös näin todistamaan. Kun hän tietää olevansa oikeassa, hän on säälimätön väärintekijöille.

Tarinan loppuselvittelyn aikana on ihana, visuaalinen ja rituaalista sanankäyttöä kuvaava kohtaus, jossa Apteekkari Melchior syyttäjän ominaisuudessa pyytää oikeusvoutia paljastamaan miekkansa kolme kertaa.
"Oikeusvouti Dorn - nyt! -nyt minä olen valmis syyttämään Hyvät herrat, olkaa Jumalan mielen mukaan! Minä seison tässä Lyypekin oikeuden kirjaimen mukaisesti ja pyydän, että oikeusvoudin miekka paljastettaisiin ensimmäisen kerran!"
Ne olivat sanat Lyypekin oikeudesta, raatimiehen ja oikeusvoudin kuullen lausutut sanat, jotka tarkoittivat, että joku vaati oikeuden tuomiota ja syytti jotakuta. Dorn veti miekan tupesta, oikeudenpalvelijat asettuivat hänen selkänsä taakse, ja Dorn työnsi miekan takaisin tuppeen. Huoneessa oli haudanhiljaista.
 "Hyvät herrat", Melchior toisti, "olkaa Jumalan mielen mukaan, minä pyydän, että oikeusvoudin miekka paljastetaan toisen kerran!"
Dorn veti miekan esiin. "Minä käyn täällä ritarikunnan mestarin, raadin ja oikeuden ja syyttäjän nimissä oikeutta!" hän julisti. "Minä kiellän järjestyksen rikkomisen ensimmäistä ja toista kertaa, minä kiellän ketään poistumasta ja keskeyttämästä syyttäjän puhetta!" Hän työnsi miekan takaisin tuppeen.
"Hyvät herrat!" Melchior huusi vielä kerran. "Lyypekin oikeuden nojalla minä vaadin, että oikeusvouti paljastaa miekkansa kolmannen kerran!" 
Dorn paljasti miekkansa terän kolmannen kerran. " Kaupungin porvari Melchior Wakenstede on vaatinut oikeusvoudin miekan paljastamista Lyypekin oikeuden mukaan. Hän saakoon nyt puhua, eikä kukaan tohdi häntä keskeyttää sakon uhalla." 
Tapahtumat ajoittuvat noin viikon ajalle Tallinnassa 1409.  Kirjasarjan ensimmäisessä osassa ennakoidaan Melchiorin katsovan harmaapäisenä leskimiehenä Olevisten kirkon paloa. Kirjailijalla on ilmeisesti ollut jo koko kuusiosainen sarja mielessään jo ensimmäisen osan ilmestyttyä.

Tässä on koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja, jonka lukemista suosittelen järjestyksessä, koska tapahtumat etenevät kronologisesti, ja ihmiset vanhenevat tarinan edetessä.

  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

Jään odottamaan, tuleeko sarjalle vielä jatkoa. Toivottavasti!


Muut sarjan postaukseni löytyvät tästä linkistä:

17/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, suomentanut Jouko Vanhanen

Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka on viides osa Melchior-sarjasta. Nyt, kun olen päässyt kakkosesta tähän asti järjestyksessä, lukaisen pikaisesti ykkösen ja sen jälkeen kuutososan ehkäpä uudelleen. Kyllä minulla sitten varmaan on kronologinen kokonaiskäsitys tapahtumista.

Apteekkari Melchior suree kuollutta vaimoaan ja ryypiskelee. Apteekki on päässyt huonoon kuntoon, eikä taloudenhoitajaa ole. Poika Melchior on apteekkarin kisällinä ulkomailla ja tytär luostarissa, puutarhurina ja parantajana. Poika nousee aktiiviseksi toimijaksi, mutta tyttärellä ei ole tässä kirjassa aktiivista roolia. Hänet mainitaan vain isän ajatuksissa.

Yllättäen dominikaaniluostarista löytyy vanha, keskeneräiseksi jäänyt Tallinnan kronikka, johon on kirjattu erilaisia asioita Tallinnan historiasta; faktoja, mutta myös epävirallisempia asioita. Siihen on kirjattu myös eräs salaisuus, joka ei saa tulla julki.  Juonen kehittely tuntuu aluksi verkkaiselta: puhutaan kronikasta ja valmistaudutaan Pyhän Ruumiin kulkueeseen ja esittämään Jeesukseen kärsimysnäytelmää.

Verkkaisuus loppuu, kun huomataan, että äsken löytynyt (ja pian uudelleen katoava) kronikka onkin syynä murhiin,  joita alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Samaan aikaan lyhytkasvuinen ja epämuodostunut Carstine-neito tietää kohta kuolevansa ja jopa odottaa sitä. Hän elää Pyhän Johanneksen vaivaistalossa ja hoitaa spitaalisia hunnutettuna, niin, ettei hänen kasvojaan voi nähdä. Carstine tuntee kronikassa olevan kauhean salaisuuden ja tietää, miksi hänen kuolemansa on väistämätön ja väilttämätön. Apteekkari Melchior herää masentuneesta horroksestaan ja alkaa selvitellä murhia. Hän saa myös innokkaan apulaisen, älykkään Bertha-rouvan, joka myös on hiljattain menettänyt puolisonsa.

Positiivisia asioita tässä kirjassa oli mm.:

- Murhaaja paljastuu vasta lopussa ja on täysin yllättävä henkilö.
- Spitaalitaudin tarkka kuvaus on kauhistuttavaa, mutta todenmukaista.
- Wakenstedin suvusta tulee mielenkiintoista lisätietoa
- Kuudennessa osassa enemmänkin esillä olevasta Lewenhartin veljeskunnasta tulee esille mielenkiintoista pohjatietoa.
- Rakkaus on vahvaa: nuorten ihmisten nopeasti syttyvää, uskollisten ulkoiset puutteet unohtavaa tai vanhempien ihmisten vähitellen kypsyvää. 
- Nyt tiedän, miten Hopi päätyi Melchiorin apteekkikoiraksi.
- Sain taas toimia salapoliisina ja aavistin tietyn oikean vastauksen.

Puutteita olivat mielestäni seuraavat:

 -Kirjoitus- tai käännösvirheitä oli näkyvissä: maanantai-aamuna, vana (pitäisi olla: vanha), käsi (pitäisi olla: käski) ja kauniinpi. Ei niitä paljon ollut, mutta haukankatseiselle lukijalle pienikin määrä on häirisevää.

- Toinen merkittävä puute on, että samannimiset isä ja poika sekoittuivat, koska heistä ei käytetä mitään epiteettiä, kuten esimerkiksi "nuori Melchior" tai "apteekkari Melchior". Vaikka nimet suvussa on perinteisesti samoja isällä ja pojalla,  ja ammattikin kulkee suvussa, epiteetit helpottaisivat lukijaa ymmärtämään, kummasta on kyse. Esimerkiksi s. 128 puhutaan isä Melchiorista, ja s. 129 yllättäen ja varoittamatta aletaankin puhua poika Melchiorista. Rinnakkaisilla sivuilla olevat Melchiorit menevät hetkiseksi lukijalla sekaisin, vaikka tekstiyhteydestä sitten pääseekin selvyyteen, kummasta puhutaan.

Apteekkari, isä-Melchior,  liitetään kirjan lopussa myös suuremman salaisuuden vartijaksi, jonka tunnusmerkiksi hän saa painavan sinettisormuksen. Jos kirjan viimeiset tapahtumat jäävät epäselviksi, voi selvyyttä ehkä  saada tutustumalla Temppeliherrain ritarikuntaan, esimerkiksi Wikipedian avulla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta

Tässä linkki aikaisempiin sarjan postauksiini:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

P.S. Kirjan alaotsikko puuttuu tästäkin kirjasta.







09/07/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suomentanut Jouko Vanhanen

Kas vain, tässä Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa ei näköjään olekaan alaotsikkoa, niin kuin aiemmissa lukemissani sarjan kirjoissa. Kirja on sarjan neljäs osa.

Tapahtumat käynnistyvät heti alussa, kun Apteekkari Melchior matkustaa Piritan luostariin ihan muissa asioissa, mutta melkein kompastuu kuristettuun ruumiiseen. Murhattuja alkaa tulla esiin tuon tuostakin, vähän liiankin useasti. Onko murhaaja ulkopuolinen vierailija, mahdollisesti pyhiinvaeltaja vai - kauhistuttavasti -  luostarin vakituinen asukas?  Epäiltyjä on useita; jopa luostarin kaunis abbedissa voisi olla syyllinen.

Samantapainen suljettu tapahtumaympäristö on mm. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tunnettu aiemmin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) ja Umberto Econ Ruusun nimi -kirjoissa. Kummassakaan näistä ei kuitenkaan ollut viittauksia murhaajan perversioon saada surmaamisesta sukupuolista nautintoa.

Yksityiselämän puolella Apteekkari Melchiorin kaksoset ovat jo nuoria apteekkiharjoittelijoita, joita vastuutetaan kallisarvoisen lääkkeen valmistamiseen, kun äiti Keterlyn sairastuu vakavasti. On jopa otettava käyttöön kaikkein kallisarvoisin lääkeaines, jota säilytetään lukitussa kaapissa, jonka avain roikkuu aina Melchiorin kaulassa. Poika Melchior lähetetään ulkomaille kokeneen apteekkarin kisälliksi, ja uudenlainen elämänvaihe alkaa myös Agathalla, mikä näkyy vielä sarjan myöhemmissä osissa.

Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa oli mielenkiintoista syyllisen löytämisen lisäksi erilaisten lääkeainesten esittely ja lääkkeiden valmistaminen sekä Piritan luostarin nunnien käyttämä äänetön merkkikieli, jonkinlainen viittomakieli, jonka Hargla on rekonstruoinut 1100-luvun alkulähteiden pohjalta. Kirjan alkusanoissa Indrek Hargla sanoo, että kaikki tässä kuvatut merkkikielen merkit ovat aitoja, myös ne, joiden avulla Melchior ratkaisee murhien arvoitukset. Kylläpä on mahtavaa taustatyötä!

Kuudesta Apteekkari Melchior -kirjasta olen nyt lukenut neljä, ja kaksi viimeistä odottelevat jo valmiina pinossa. Seuraavaksi luen viidennen osan, ja lopuksi ensimmäisen. Vaikka järjestys on väärä, kronologisuuden pystyy kyllä tavoittamaan näinkin, vaikka parasta varmaan olisi lukea sarja järjestyksessä.

Tässä linkki muihin sarjan postauksiin blogissani:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

Ja tässä on vielä koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja:

  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015.