Antti Rönkä: Kiltti poika

Antti Röngän Kiltti poika (2024) on hänen kolmas romaaninsa. Olen lukenut ne kaikki. Lisäksi olen lukenut kirjeenvaihtokirjan, jonka hän kirjoitti yhdessä isänsä Petri Tammisen kanssa. Näistä muodostuu kokonaisuus, joka mielestäni  kannattaa lukea järjestyksessä:

                   Jalat ilmassa (2019)

        Silloin tällöin onnellinen: Pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta (2020 yhdessä Petri Tammisen kanssa)

        Nocturno 21:07 (2021)

Takakansitekstin mukaan "Entistäkin kirkkaammin kirjoittavan lahjakkaan prosaistin kolmas romaani sanoittaa omat rajat rikkovaa kiltteyttä, millenaalisukupolven yksinäisyyttä ja alati yltyvää ahdistusta."

Olen takakansitekstin laatijan kanssa samaa mieltä kirjoittamisen kirkkauden ja lahjakkuuden osalta, mutta alati yltyvän ahdistuksen osalta en. Kun olen lukenut kaikki Röngän neljä kirjaa, jossa käsitellään rajuja kiusaamiskokemuksia, ahdistusta ja masennusta, olen sitä mieltä, että tässä romaanissa minäkertojan ahdistus on jo helpottamassa, ei suinkaan yltymässä. Kipeät asiat ovat edelleen olemassa, mutta minäkertoja voi nähdäkseni jo katsoa niitä hieman etäämmältä. Ehkä lähellä on aika, jolloin niistä voi päästää irti. 

Kiltti poika kertoo ajallisesti yhden viikonlopun tapahtumista, mutta minäkertojan pään sisällä matkataan kauemmas kouluaikaan, jolloin kiltti ja herkkä poika joutuu pitkäkestoisen ja rajun koulukiusaamisen kohteeksi. Sen seurauksena on ahdistusta, masennusta ja itsetuhoisuutta. 27-vuotissyntymäpäivänsä aikoihin minäkertoja toimii ulkoisesti uskottavasti ja aikuismaisen kohteliaasti, jopa sosiaalisestikin, mutta pään sisällä myllertää edelleen. Kielen tasolla Rönkä kuvaa henkilönsä epävarmuutta taitavasti ajatuksella ja sen pois vetämisellä, lauseella ja sen kumoamisella.

Liika kiltteys, introverttiys, arvottomuuden tunne, epävarmuus, masennus, koulukiusaaminen ovat tuttuja asioita, joihin olen törmännyt joko omassa tai läheisteni elämässä. On tärkeää, että niistä puhutaan. On tärkeää, että niitä ei ohiteta. On tärkeää, että myös hiljaiset tai puhumattomat saavat apua.

Antti Rönkä kirjoittaa kipeistä asioista rehellisen rohkeasti, mutta samalla kauniisti. Tekstissä on paljon tarkkoja havaintoja, syviä ajatuksia ja tarkoin mietittyä kielenkäyttöä. Sitä on mukava lukea. Päähenkilölle toivoo kaikkea hyvää.

Mahdollisten kirjallisuuspalkintojen lisäksi Antti Rönkä ansaitsisi mielestäni myös jonkin mielenterveyttä edistävän järjestön  huomionosoituksen tai palkinnon.

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan blogipostaukseni Röngän aiemmin ilmestyneistä kirjoista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Antti+R%C3%B6nk%C3%A4

Antti Rönkä: Nocturno 21:07

Omaelämäkerta on faktapohjainen, elämäkertoihin kuuluva teos, joka kuvaa kirjoittajansa elämän vaiheita. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Omael%C3%A4m%C3%A4kerta. Luettu 5.12.2021).

Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Autofiktio. Luettu 5.12.2021)

Antti Röngän Nocturno 21:07 -kirjasta en oikein osaa päättää, kumpaa lajityyppiä se edustaa. Ehkä se on omaelämäkerta ja jatkumoa aiemmin ilmestyneille Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen, jossa toisena kirjoittajana on Röngän isä Petri Tamminen. Olen nimennyt nämä mielessäni terapiatrilogiaksi. Onhan taustalla raju ja pitkäkestoinen koulukiusaaminen, joka vei herkän (ehkä erityisherkän) nuoren itsetunnon ja aiheutti valtavaa ahdistusta, vakavan masennuksen ja itsemurhayrityksen.

Nocturno 21:07 käsittelee pojan seksuaalista heräämistä ja siihen liittyviä  syyllisyyden- ja itseinhon tunteita. Päättelin, että pitkäkestoinen ja raju koulukiusaaminen ja herkän pojan seksuaalinen herääminen tapahtuivat samaan aikaan, joten kiusaaminen vaikutti myös kaikkein intiimeimpään elämänalueeseen kestäen aikuisuuteen asti. Poika on lukossa, eikä voi puhua kenellekään tunteistaan. Ahdistus, masennus ja itseinho ovat seurana aikuisuuteen asti. Kyse on vakavasta asiasta.

Antti Rönkä kirjoittaa vaikeista asioista itseään säästämättä. En tiedä, onko masturbaatioista koskaan ennen kirjoitettu kirjaa. Masturbointi on niin keskeisessä osassa tässä kirjassa, että se on ikään kuin kirjan toinen päähenkilö. Välillä lukija tuntee suorastaan liukastuvansa siemennesteeseen. Voi olla, että tämä on joillekin lukijoille liikaa.

On iso riski kirjoittaa tällaisista asioista niin avoimesti kuin Rönkä tekee. Toivon, että (keski-ikäisetkin) lukijat kuitenkin osaisivat lukea kirjaa niin, että he näkisivät sen nimenomaan pinnan alla olevien asioiden esille nostajana. Ei siis puhuta pelkästään ylikorostuneesta masturboinnista, vaan ulkopuolisuuden kokemuksesta, (erityis)herkkyydestä, ahdistuksesta, häpeästä ja, kiusaamisen jättämistä haavoista. Antti Rönkä voisi mielestäni ansaita jonkin mielenterveyttä edistävän tahon huomionosoituksen tai palkinnon. 

Antti Rönkä on nuori (syntynyt 1996) lahjakas kirjailija, jonka kieli on kaunista ja kuvaavaa. Hän tekee tarkkoja ja moniaistisia havaintoja. Toivon, että tämä terapiatrilogiaksi kutsumani sarja toimi kirjoittajalle itselleen puhdistavana kokemuksena ja johdattaa hänet häpeästä valoon (Miia Moision Häpeästä valoon - kirjaan viitaten). 

Kirjan kiitoksissa on liikuttavasti mainittu "äiti & isä". Toivon, että matka valoon jatkuu. Toivon, että vapaus ja ilo tulevat elämään vaikeiden kokemusten jälkeen.  Jään odottamaan, mitä taitava kirjailija saa aikaiseksi vaikeista tunteista vapautumisen ja ilon kautta.

Alla olevista linkeistä voi lukea aikaisemmat postaukseni Röngän kirjoista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Jalat+ilmassa

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Silloin+t%C3%A4ll%C3%B6in+onnellinen

Antti Rönkä, Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen - Pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta

Isä Petri Tamminen kysyy pojaltaan Antti Röngältä kuulumisia, ja tästä seuraa melkoinen määrä sähköpostikirjeitä. Aluksi keskustellaan lähinnä kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta. Vähitellen päästään käsittelemään muita pelkoja, joita kummallakin on ja on ollut runsaasti.

Pikkuhiljaa mennään yhä syvemmälle Antin elämän suuriin traumaattisiin pelkoihin, joista isällä ei ole ollut tietoa ja jotka ovat jättäneet syvät arvet Anttiin. Isä kysyy itseltään täynnä syyllisyyttä, miksi hän ei nähnyt, miksi hän ei ymmärtänyt, miksi hän antoi väärän toimintamallin tai vääränlaiset ajatukset malliksi.

Kirjan aihe on rankka, mutta on ihanaa ja helppoa lukea kahden erittäin taitavan ja fiksun kirjoittajan selkeää ajattelua ja punnittuja virkkeitä. Luin kirjan parissa päivässä ja pidin siitä 200-%sesti. Rehellisyys on viiltävää, koskettavaa ja rohkeaa.

Petri Tammisen Musta vyö ja Antti Röngän Jalat ilmassa muodostavat tämän yhteisen kirjekirjan kanssa kokonaisuuden. Suosittelen lukemaan kaikki. Järjestyksellä ei ole muuten väliä, mutta Silloin tällöin onnellinen kannattaa lukea viimeiseksi. Tällöin kokonaisuus hahmottuu parhaiten. Minä luin Mustan vyön ensin, ja sen jälkeen  Jalat ilmassa.

Näistä linkeistä pääsee lukemaan postaukseni Musta vyö- ja Jalat ilmassa -romaanista:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Petri+Tamminen

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Antti+R%C3%B6nk%C3%A4

Kiitos kirjoista Antti Rönkä ja Petri Tamminen!

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Antti Röngän "Jalat ilmassa on rehellinen, omakohtainen kertomus siitä, miten kiusaaminen jättää arvet, jotka eivät parane koulun päätyttyä. Vahva kaunokirjallinen debyytti kuvaa viiltävän tarkasti, millaista on kantaa häpeän taakkaa."

Kirjan kansikuva tuo mieleen sanat: hajonnut, rikki, rikottu, sotkettu, häväisty. Kirja kertoo vuosia jatkuneesta sadistisesta koulukiusaamisesta ja arvista, joita päähenkilö Aaro kantaa aikuisuuteen asti. Aaro ei puhunut kenellekään asiasta. Vähitellen hän alkoi uskoa, että näin kuuluukin olla, ja on vain oikein, että häntä piinataan, kiusataan, häväistään ja pahoinpidellään.

Vielä opiskeluja aloittaessaankin Aaro tuntee jatkuvasti pelkoa, ahdistusta ja häpeää. Tyylikäs pukeutuminen antaa hieman suojakuorta, mutta lähestyvä nuorisoporukka saa aikuisen miehen säpsähtämään ja varomaan, mihin suuntaan katsoo.

Välillä menee hetken paremmin. Voi jopa hengähtää. Kunnes eräänä perjantai-iltana kaupan kassajonossa parin tyypin näkeminen ja sanaparin vaihto saavat padot murtumaan.

Antti Rönkä kirjoittaa rehellisesti ja kaunistelematta. Teksti pysyy hyvin kasassa, ja kieli on selkeää. Aiheen rankkuudesta huolimatta sentimentaalisuuteen ei sorruta, eikä irtopisteitä yritetä noukkia. Teksti etenee viileästi asiatasolla. Se on koskettavaa.

Jalat ilmassa on hieno kirja, jota voi suositella - eikä pelkästään koulun kanssa tekemisissä oleville.

Onneksi myös Aaron juokseminen alkaa vähitellen taas sujua, kun elämässä kääntyy uusi sivu.

                                                                  ***

Samoihin aikoihin kuin Röngän Jalat ilmassa ilmestyi myös isä Petri Tammisen Musta vyö sekä Röngän ja Tammisen yhteinen kirjekirja Silloin tällöin onnellinen. Kannattaa lukea kaikki kolme.

Petri Tamminen ja Antti Rönkä ovat Maarit Tastulan haastateltavina ohjelmassa Isä, poika ja elämän hauraus. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi.

https://areena.yle.fi/1-50289317#autoplay=true