Omaelämäkerta on faktapohjainen, elämäkertoihin kuuluva teos, joka kuvaa kirjoittajansa elämän vaiheita. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Omael%C3%A4m%C3%A4kerta. Luettu 5.12.2021).
Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Autofiktio. Luettu 5.12.2021)
Antti Röngän Nocturno 21:07 -kirjasta en oikein osaa päättää, kumpaa lajityyppiä se edustaa. Ehkä se on omaelämäkerta ja jatkumoa aiemmin ilmestyneille Jalat ilmassa ja Silloin tällöin onnellinen, jossa toisena kirjoittajana on Röngän isä Petri Tamminen. Olen nimennyt nämä mielessäni terapiatrilogiaksi. Onhan taustalla raju ja pitkäkestoinen koulukiusaaminen, joka vei herkän (ehkä erityisherkän) nuoren itsetunnon ja aiheutti valtavaa ahdistusta, vakavan masennuksen ja itsemurhayrityksen.
Nocturno 21:07 käsittelee pojan seksuaalista heräämistä ja siihen liittyviä syyllisyyden- ja itseinhon tunteita. Päättelin, että pitkäkestoinen ja raju koulukiusaaminen ja herkän pojan seksuaalinen herääminen tapahtuivat samaan aikaan, joten kiusaaminen vaikutti myös kaikkein intiimeimpään elämänalueeseen kestäen aikuisuuteen asti. Poika on lukossa, eikä voi puhua kenellekään tunteistaan. Ahdistus, masennus ja itseinho ovat seurana aikuisuuteen asti. Kyse on vakavasta asiasta.
Antti Rönkä kirjoittaa vaikeista asioista itseään säästämättä. En tiedä, onko masturbaatioista koskaan ennen kirjoitettu kirjaa. Masturbointi on niin keskeisessä osassa tässä kirjassa, että se on ikään kuin kirjan toinen päähenkilö. Välillä lukija tuntee suorastaan liukastuvansa siemennesteeseen. Voi olla, että tämä on joillekin lukijoille liikaa.
On iso riski kirjoittaa tällaisista asioista niin avoimesti kuin Rönkä tekee. Toivon, että (keski-ikäisetkin) lukijat kuitenkin osaisivat lukea kirjaa niin, että he näkisivät sen nimenomaan pinnan alla olevien asioiden esille nostajana. Ei siis puhuta pelkästään ylikorostuneesta masturboinnista, vaan ulkopuolisuuden kokemuksesta, (erityis)herkkyydestä, ahdistuksesta, häpeästä ja, kiusaamisen jättämistä haavoista. Antti Rönkä voisi mielestäni ansaita jonkin mielenterveyttä edistävän tahon huomionosoituksen tai palkinnon.
Antti Rönkä on nuori (syntynyt 1996) lahjakas kirjailija, jonka kieli on kaunista ja kuvaavaa. Hän tekee tarkkoja ja moniaistisia havaintoja. Toivon, että tämä terapiatrilogiaksi kutsumani sarja toimi kirjoittajalle itselleen puhdistavana kokemuksena ja johdattaa hänet häpeästä valoon (Miia Moision Häpeästä valoon - kirjaan viitaten).
Kirjan kiitoksissa on liikuttavasti mainittu "äiti & isä". Toivon, että matka valoon jatkuu. Toivon, että vapaus ja ilo tulevat elämään vaikeiden kokemusten jälkeen. Jään odottamaan, mitä taitava kirjailija saa aikaiseksi vaikeista tunteista vapautumisen ja ilon kautta.
Alla olevista linkeistä voi lukea aikaisemmat postaukseni Röngän kirjoista:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Jalat+ilmassa
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Silloin+t%C3%A4ll%C3%B6in+onnellinen
Minäkin luin tämän ja oli kyllä todella avoimesti kirjoitettu. Tuli ihan suru kun päähenkilöllä oli oma minäkuva niin vinksallaan.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Toivottavasti traumoista voi vapautua.
VastaaPoista