Pirkko Saisio: Passio

Kuvan lähde:
https://www.suomalainen.com/products/passio

Mitä voi kirjoittaa universumista? Mikä on universumin rakenne? Miten sitä voi eritellä? Mitä osia siitä voi tarkastella? Pirkko Saision Passio on oma kirjallinen universuminsa; laaja, runsas ja käsittämätömän upea. 

Passio alkaa Firenzestä ja päättyy Helsinkiin. Se sisältää 732 sivullaan eri aikakausia ja erilaisia ihmiskohtaloita. Onko Passio novellikokoelma vai pienoisromaanikokoelma? Onko se romaani? Sitä on vaikea määritellä. Onko se tarpeenkaan?

Passio on hämmästyttävän runsas paitsi sisällöltään, myös kieleltään, joka on taiturimaista. Näin voi kirjoittaa älykäs ja sivistynyt ihminen, joka on lukenut ja kirjoittanut koko elämänsä ajan.

 

Aluksi kuuntelin kirjaa äänikirjana Saision itsensä lukemana, mutta kuunneltuna kirjan laajuus tuntui vyöryvän päälle. Luin noin puolivälistä loppuun e-kirjana. Molemmat tavat toimivat omalla laillaan hyvin, mutta lukeminen on minulle kuitenkin luontevin tapa, koska lukiessa on enemmän tilaa ajatella ja sulatella lukemaansa.

 

Passion tarinat ovat irrallisia, mutta liittyvät toisiinsa. Niillä on oma itsenäinen elämänsä, mutta myös jokin yhdistävä tekijä. Kärsimys on läsnä jokaisessa tavalla tai toisella. Jokainen Passion henkilö on tarkoin luotu, ja hänen elämästään annetaan kokonainen kuva. Onko Passiossa sivuhenkilöitä ollenkaan vai onko jokaisen tarinan jokainen henkilö yhtä tärkeä? Onko jokaisen ihmisen elämä yhtä arvokas ja tärkeä kerrottavaksi?

Harmittelin, että Finlandia-palkintoa ei Saisiolle tullut, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että Finlandia-palkinto on sittenkin liian pieni tällaiselle kirjailijalle ja teokselle? Pitäisikö kirjailija palkita mieluumminkin elämäntyöpalkinnolla tai Pro Finlandia -mitalilla, joka on Suomen korkein kirjailijoille ja taiteilijoille myönnettävä kunniamerkki, jonka myöntää tasavallan presidentti?

Mielestäni Pirkko Saisio ansaitsisi tämän.

Arvostan kirjastolaitosta, ja lainaankin yleensä kaiken lukemani kirjastosta tai luen e-kirjana. Fyysisiä kirjoja en juurikaan osta tilanpuutteen vuoksi, mutta Passion taidan ostaa ja lukea sen joskus vielä uudelleen, tarina kerrallaan, nautiskellen.