Kirja pysyi pitkään lukulistalla, mutta aina joku muu mielenkiintoinen ohitti sen. Nyt luin sen parissa päivässä. Se on hieno, tarunhohtoinen tarina.
Wikipedian artikkelin mukaan
"Tournier’n teosten yhteisiä piirteitä ovat myytit ja tarinat. Tournier katsoi, että myytit ja myyttiset symbolit ovat eräänlaisia perustarinoita, jotka pitää kertoa ihmisille yhä uudestaan, mutta sellaisessa muodossa, että kunkin aikakauden yleisö voi ne omaksua. Tournier piti itseään tarinoiden kertojana. Niiden tulee rikastuttaa lukijan näköpiiriä pyrkimättä moraaliseen opettamiseen." (https://fi.wikipedia.org/wiki/Michel_Tournier. Luettu 27.12.2021.)
Kolmen kuninkaan kumarrus pohjautuu Matteuksen evankeliumin kertomukseen kolmesta itämaan tietäjästä. Tournier täyttää kuitenkin mielikuvituksellaan aukkoja, joihin ei löydy vastauksia pohjatekstistä. Mukana on myös jotain Vanhasta Testamentista tuttua.
"Kirjoittajalla oli siis täysi vapaus keksiä henkilöhahmot ja kohtalot kristillisen kasvatuksensa ja itämaan tietäjien innoittaman suurenmoisen uskonnollisen kuvaperinteen pohjalta. Herodoksen henkilöhahmo perustuu lähteisiin. (s. 253)
Kertojan äänen saavat enkeli Gabriel, lapsenpesijätyttö sekä myös filosofinen ja pohdiskeleva aasi sekä kuningas Herodes Suuri, mutta pääasiassa Michel Tournier vahvistaa ja värittää itämaan tietäjien persoonia, niin että he eivät ole vain kuvia. Keitä siis olivat Tournierin mielikuvituksessa Meroen kuningas Gaspar, Nippurin kuningas Baltasar, Palmyruan prinssi Melkior ja se neljäs, Mangaloren prinssi Taor, joka ei koskaan ehtinyt ajoissa paikalle Beetlehemiin. Pahaksi onnekseen hän myöhästyi myös pääsiäisen viimeiseltä aterialta, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
"Sali oli tyhjä. Taas kerran hän saapui liian myöhään. Pöydän ääressä oli syöty. Siinä oli vielä kolmetoista maljaa, matalia ja leveitä pikareita, joisssa oli lyhyt jalka ja kaksi pikkuista sankaa. Ja joissakin kupeissa jäljellä punaviiniä. Ja pöydällä murusina happamatonta leipää...
... Taoria pyörrytti: leipää ja viiniä! Hän ojensi kätensä kuppia kohti, nosti sen huulilleen. Sitten hän otti palasen happamatonta leipää ja söi. Sitten hän horjahti mutta ei kaatunut. Ne kaksi enkeliä, jotka olivat vartioineet häntä vapautumisesta asti, suojasivat hänet suurilla siivillään, ja yötaivaan avauduttua valtavaan kirkkauteen veivät mennessään miehen, joka oltuaan viimeinen, ikuinen myöhästyjä, oli nyt ensimmäisenä saanut pyhän ehtoollisen."
- Huh, huh, mikä lopetus kirjalle!
Kolmen kuninkaan kumarrus on kristillistä kertomusperinnettä kunnioittavaa fiktiota. Se on mielestäni hieno kirja, ja se ansaitsisi uuden suomennoksen. Kolmen kuninkaan kumarrus on kirjoitettu 1980, ja suomennettu 1983. Suomennoksessa käytetään toistuvasti nykyään syvää pahennusta aiheuttavaa n-sanaa, joka nyt hyppää silmille, mutta luultavasti omana aikanaan ei ollut niin paha kuin nykyään. Tämän yhden sanan vuoksi en kuitenkaan haluaisi, että Michel Tournier'n kirja Kolmen kuninkaan kumarrus joutuisi vihamielisen kampanjoinnin tai boikotoinnin kohteeksi. Kirjalle olisi syytä antaa uusi suomennos, kuten Agatha Christien kirjalle Eikä yksikään pelastunut.
Kolmen kuninkaan kumarrus yhdistyy mielenkiintoisesti myös ajankohtaiseen keskusteluun Tiernapoika-kuvaelmasta. Kolmen kuninkaan kumarrus voi avartaa näkemyksiä, jos niin haluaa tapahtuvan. Kirjallisuus toimii usein juuri näin, Se antaa uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ja siksi lukeminen onkin niin hieno harrastus!
Tämä onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Tähän voisi joskus tutustua. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista. Minullekin se oli ihan uusi tuttavuus, mutta on kirjoitettu jo vuonna 1980, ja suomennettu 1983.
VastaaPoista