Helena Merriman: Pako Berliinin ali: rakkautta, vakoilua ja petoksia: tositarina poikkeuksellisesta paosta Berliinin muurin ali. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen.

Huh, huh, mitä hiuksia nostattavaa jännitystä tämä kirja tarjosikaan, eikä ollut kyseessä dekkari! Kirja piti intensiivisesti otteessaan parin päivän ajan, ja lukemisen jälkeen oli olo, ettei voi lukea muuta vähän aikaan.  

Helena Merrimanin Pako Berliinin ali: rakkautta, vakoilua ja petoksia: tositarina poikkeuksellisesta paosta Berliinin muurin ali (2022) on tositarina, joka on uskomattomampi kuin jännittävinkään dekkari. Takakansitekstin mukaan kirja on "hermoja raastava jännitysnäytelmä sankaruudesta, petturuudesta ja salaisesta tunnelista Berliinin katujen alla."

"Helena Merriman on palkittu BBC:n juontaja ja tuottaja, joka haastatteli kirjaansa varten kymmeniä tunnelin rakentamiseen osallistuneita ja Itä-Saksasta paenneita. Pako Berliinin ali perustuu Merrimanin suosittuun Tunnel 29 -podcastiin, jonka New Yorker -lehti valitsi vuoden 2019 kymmenen parhaan podcastin joukkoon. Kirjasta on tekeillä tv-sarja." (Etuliepeen tekstiä)

Toisen maailmansodan jälkeinen Saksan jako on historiasta tuttua, kylmästä sodastakin on koulussa luettu, Willy Brandt, John F. Kennedy, Erich Honecker ovat tuttuja nimiä, DDR:n myöhempi urheilumenestys ja kyseenalaiset keinot sen saavuttamiseksi ovat myös tuttuja asioita, mutta tosiasiaa elämästä juuri jaetussa Berliinissä en ole aiemmin näin väkevästi lukenut. Miten oikeat ihmiset kokivat vapauden riistämisen, perheiden hajottamisen, lasten riistämisen vanhemmiltaan ja käsittämättömän julman Itä-Saksan salaisen poliisin, Stasin, toiminnan?

Stasi käytti äärimmäisen tehokkaasti omien kansalaistensa vakoilua ja loi ilmiantojärjestelmän, jossa vakoiltiin kaikkea ja kaikkia, joten kehenkään ei voinut luottaa. Stasi myös käytti Neuvostoliiton kuulustelu- ja kidutusmenetelmiä, jotka oli kopioitu natseilta. Apua antoi vielä VoPo (Volkspolizei), joka mm. vartioi muurilla käskynään ampua pakoa yrittävät.

"Sitten Joachim ajattelee, mitä hänen yläpuolellaan on: VoPot. Hän tietää, että he etsivät tunneleita. Hän tietää kuuntelulaitteista, joita he sijoittavat maahan. Jos he havaitsevat liikettä, he kaivavat kuopan ja ampuvat siihen tai pudottavat siihen dynamiittia. Millä hetkellä tahansa maa voi revetä auki hänen yläpuolellaan, jolloin näkyisi kirkas taivaan välähdys ennen kuin kaikki päättyisi.    

Joinain öinä hän kuulee heidän puhuvan. Ja hän tietää, että jos hän kuulee heidät, hekin voivat kuulla hänet. Niinpä tunnelissa ei puhella. Hän sammuttaa tuulettimen. Se on liian äänekäs."  ( s. 165)

Merriman on kirjoittanut kirjan hyvin. Jännitys ja pelko ovat käsin kosketeltavia, ja tapahtumat etenevät koko ajan ilman seesteisiä vaiheita. Ihmisten pahuus on hämmästyttävää: luultavasti vain ihminen lajina on sellainen, joka kykenee lajitoveriensa (mm. oman maan kansalaisten, saman kaupungin asukkaiden, naapurien, sukulaisten)  kiusaamiseen, kiduttamiseen ja tappamiseen. Ihailtavaa on kuitenkin todellisten ihmisten rohkeus ja viisaus, korkea vapauden päämäärä ja voimia säästelemätön toiminta. Ihmisten hyvyys korostuu pahuuden rinnalla.

Pako Berliinin ali kuvaa taitavasti sekä historiallista maailman tilannetta että yksittäisten ihmisten kokemuksia siitä,  ja on siten historian kirjoitusta parhaimmillaan. Lisäplussaa tulee kirjan kuvista ja hakemistosta, jonka avulla voi palata tapahtumiin ja tarkistaa lukemaansa. Näistä syistä suosittelen siis lukemaan kirjan, en kuuntelmaan.

Uutta tietoa minulle oli että John F. Kennedyn salamurha ajoittuu vain 5 kk päähän siitä, kun hän vieraili jaetussa Berliinissä ja ydinsodan puhkeaminen oli vain napin painalluksen päässä. Tämä sai ajattelemaan salamurhaa ja siihen syyllisiä uudesta näkökulmasta.

***

Alla olevista linkeistä pääsee kurkistamaan myös muita aiheeseen liittyviä postauksia blogissani, jos kiinnostaa: 

• Fiktiivistä jännitystä samasta ajasta tarjoilee mm. Jyrki Erran Berliinin ajokoirat

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Jyrki+Erra 

• DDR:ään ja vakoiluaikaan liittyy myös Meri Valkaman, Sinun, Margot. Siinä parasta on muurin murtumisen kuvailu, mutta kokonaisuutena koin sen pettymyksenä.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Meri+Valkama

• Sakari Silvolan Nukkumatin kylmä sota valottaa tämän harmittoman lastenohjelmien sankarin ideologista taustaa. Blogissani on siitä vain lyhyt muistiinpano, mutta tarkempaa tietoa löytyy mm. SKS:n sivulta.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Nukkumatin+kylm%C3%A4+sota

https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/nukkumatin-kylma-sota/2765806 (Luettu 23.10.2024)

• DDR:n urheiluun ja valmennusmenetelmiin voi tutustua mm. lukemalla Lola Lafonin kirjan Pieni kommunisti, joka ei koskaan hymyillyt

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pieni+kommunisti+joka+ei+koskaan+hymyillyt

Meri Valkama: Sinun, Margot

                                                      

Meri Valkama on viettänyt lapsuutensa DDR:ssä ja hänen isänsä työskenteli toimittajana siellä. Sinun, Margot -kirjan päähenkilö Vilja on viettänyt lapsuutensa DDR:ssä ja hänen isänsä työskenteli toimittajana siellä. Yhtymäkohtia on, mutta kirjailija on toistuvasti sanonut, että Sinun, Margot on fiktiota. "Historiallisesta kehyksestä huolimatta henkilöt ovat keksittyjä lukuun ottamatta maailmanhistoriasta tunnettuja poliitikkoja." (Kirjan kiitokset)

Tätä kirjailija joutui korostamaan monissa yhteyksissä voimakkaasti, kun kirjallisuuslehti Parnassossa ilmestyneessä arvovaltaisen kriitikon arvostelussa väitettiin Valkaman isän kuolleen, vaikka näin ei ole. Lisäksi arvostelussa väitettiin kirjan kuvaavan Valkaman omaa elämää.

Kun seurasin kirjan markkinointia ja keskustelua somessa, DDR oli toistuvasti esillä. Niinpä odotin kuvauksia kylmänsodan kahtiajakautuneesta maailmasta ja elämästä jaetussa kaupungissa. Kirjaa lukiessani kyselin mielessäni, milloin se DDR oikein alkaa. Kirja ei siis aivan vastannut mielikuvaani. Kyllähän DDR:n kuvaustakin tuli, mutta koska kyseessä - sekä kirjan Viljalla että kirjailijalla - on vain lapsuudessa DDR:ssä vietetty aika, kuvauksesta tuli mielestäni melko ohutta. Omakohtaisuus on vähäistä. Muistikuvia ei ole. Ne ovat toisten kokemuksia, jotka on saatu kirjaan haastattelujen kautta.

Sinun, Margot etenee kahdessa aikatasossa: 1980-luvulla ja nykyhetkessä Saksassa ja Suomessa. Vilja alkaa selvittää isänsä kuoleman jälkeen, kuka on Margot, jonka kirjoittamia kirjeitä löytyy isän jäämistöstä. Tämä on kirjan keskeinen juonirakennelma, joka etenee hieman dekkarimaisesti.

Enimmäkseen tapahtumat kuvataan vuorotellen, mutta toisinaan myös taitavasti rinnakkain. 

Kirja sisältää erilaisia ihmissuhdetarinoita: 

• Ensinnäkin on isän ja äidin tarina sekä sosialistisen unelman todeksi eläminen.

• Toiseksi on perheen tarina uudessa kotimaassa: toisen lapsen jatkuva sairastelu ja toisen lapsen päiväkotiaika. Äiti haaveilee omasta ajasta, jotta voisi kirjoittaa, mutta isän työ vie paljon aikaa, ja äidin on vastattava lasten hoitamisesta ja kodista.

• Iso tarina on isän ja toisen naisen rakkaustarina, jossa mukana elää myös toinen perheen lapsista. Isän uudesta suhdekuviosta jää lapselle kuitenkin vain hajanaisia muistijälkiä, eikä niistä voi olla varma, ovatko ne ollenkaan tapahtuneet.

• Kun perheessä eletään sisäistä kylmänsodan aikaa parisuhteen ajauduttua kämppäkaveruudeksi, koittaa äidin oman tarinan aika. Äiti alkaa etsiä itseään ja kokeilla rajojaan. Vihjataanko, että tähän aikaan liittyisi myös mahdollinen kostoon perustuva ilmiantajuus?

• Äidin ja tyttären tarina on surullinen, koska siinä on paljon riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita ja kommunikointivaikeuksia. Olisiko Vilja voinut jättää menneisyyden kaivelun sittenkin vähemmälle ja pitää suhteensa äitiin ainakin asiallisena ellei lämpimään suhteeseen kyetty?

• Sisarusten tarina jää melko ohueksi. Veljen sairastelu ja paluu äidin kanssa Suomeen verotti suhdetta. Aikuisenakin sisarukset ovat hieman etäisiä. Yhteisiä muistikuvia lapsuudesta ei oikein löydy.

• Isän uuden naisen ja tyttären yhteisessä tarinassa on jotakin outoa, rakkaudeksi kuvattua, omistavuutta ja tahallista vierottamista äidistä, mikä on ahdistavaa. Vilja löytää Margot-Luise-Muttin kuin ihmeen kaupalla, ja he tapaavat toisensa vuosikymmenten jälkeen. Ei tiedetä, miten suhde kehittyy, mutta toivoisin, että he päättäisivät antaa menneiden olla. 

• Kaiken tämän lisäksi mukana kulkee vielä päähenkilön nykyhetken ihmissuhdekuvio ex-puolisoineen. Mielestäni tämä on kokonaisuuden kannalta tylsä ja turha kuvio, joka suihkukohtauksineen vaikuttaa jotenkin päälle liimatulta. Fokuksen pitäminen Berliinissä ja Margotin persoonan selvittämisessä olisi ollut riittävä ja mielenkiintoinen taso.

Berliinin muurin murtumisen tarina on kirjan parasta antia, ja vaikuttaa jonkun autenttiselta kokemukselta. Myös Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja vierailu myöhemmin paikan päällä on uskottavasti kuvattu.

Meri Valkaman Sinun, Margot - kirjaa on pidetty paljon esillä, ja sitä hehkutettu esimerkiksi Facebookin kirjallisuusryhmissä. Peruskuvio: menneisyyden avaaminen dekkarimaisesti pieninä paloina ja sitä kautta itsensä etsiminen, toimi hyvin. Paikoitellen kieli oli kaunista, mutta kokonaisuutena kirja oli minulle kuitenkin lievä pettymys.