13/02/2023

Meri Valkama: Sinun, Margot

                                                      

Meri Valkama on viettänyt lapsuutensa DDR:ssä ja hänen isänsä työskenteli toimittajana siellä. Sinun, Margot -kirjan päähenkilö Vilja on viettänyt lapsuutensa DDR:ssä ja hänen isänsä työskenteli toimittajana siellä. Yhtymäkohtia on, mutta kirjailija on toistuvasti sanonut, että Sinun, Margot on fiktiota. "Historiallisesta kehyksestä huolimatta henkilöt ovat keksittyjä lukuun ottamatta maailmanhistoriasta tunnettuja poliitikkoja." (Kirjan kiitokset)

Tätä kirjailija joutui korostamaan monissa yhteyksissä voimakkaasti, kun kirjallisuuslehti Parnassossa ilmestyneessä arvovaltaisen kriitikon arvostelussa väitettiin Valkaman isän kuolleen, vaikka näin ei ole. Lisäksi arvostelussa väitettiin kirjan kuvaavan Valkaman omaa elämää.

Kun seurasin kirjan markkinointia ja keskustelua somessa, DDR oli toistuvasti esillä. Niinpä odotin kuvauksia kylmänsodan kahtiajakautuneesta maailmasta ja elämästä jaetussa kaupungissa. Kirjaa lukiessani kyselin mielessäni, milloin se DDR oikein alkaa. Kirja ei siis aivan vastannut mielikuvaani. Kyllähän DDR:n kuvaustakin tuli, mutta koska kyseessä - sekä kirjan Viljalla että kirjailijalla - on vain lapsuudessa DDR:ssä vietetty aika, kuvauksesta tuli mielestäni melko ohutta. Omakohtaisuus on vähäistä. Muistikuvia ei ole. Ne ovat toisten kokemuksia, jotka on saatu kirjaan haastattelujen kautta.

Sinun, Margot etenee kahdessa aikatasossa: 1980-luvulla ja nykyhetkessä Saksassa ja Suomessa. Vilja alkaa selvittää isänsä kuoleman jälkeen, kuka on Margot, jonka kirjoittamia kirjeitä löytyy isän jäämistöstä. Tämä on kirjan keskeinen juonirakennelma, joka etenee hieman dekkarimaisesti.
Enimmäkseen tapahtumat kuvataan vuorotellen, mutta toisinaan myös taitavasti rinnakkain. 

Kirja sisältää erilaisia ihmissuhdetarinoita: 
  • Ensinnäkin on isän ja äidin tarina sekä sosialistisen unelman todeksi eläminen.
  • Toiseksi on perheen tarina uudessa kotimaassa: toisen lapsen jatkuva sairastelu ja toisen lapsen päiväkotiaika. Äiti haaveilee omasta ajasta, jotta voisi kirjoittaa, mutta isän työ vie paljon aikaa, ja äidin on vastattava lasten hoitamisesta ja kodista.
  • Iso tarina on isän ja toisen naisen rakkaustarina, jossa mukana elää myös toinen perheen lapsista. Isän uudesta suhdekuviosta jää lapselle kuitenkin vain hajanaisia muistijälkiä, eikä niistä voi olla varma, ovatko ne ollenkaan tapahtuneet.
  • Kun perheessä eletään sisäistä kylmänsodan aikaa parisuhteen ajauduttua kämppäkaveruudeksi, koittaa äidin oman tarinan aika. Äiti alkaa etsiä itseään ja kokeilla rajojaan. Vihjataanko, että tähän aikaan liittyisi myös mahdollinen kostoon perustuva ilmiantajuus?
  • Äidin ja tyttären tarina on surullinen, koska siinä on paljon riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita ja kommunikointivaikeuksia. Olisiko Vilja voinut jättää menneisyyden kaivelun sittenkin vähemmälle ja pitää suhteensa äitiin ainakin asiallisena ellei lämpimään suhteeseen kyetty?
  • Sisarusten tarina jää melko ohueksi. Veljen sairastelu ja paluu äidin kanssa Suomeen verotti suhdetta. Aikuisenakin sisarukset ovat hieman etäisiä. Yhteisiä muistikuvia lapsuudesta ei oikein löydy.
  • Isän uuden naisen ja tyttären yhteisessä tarinassa on jotakin outoa, rakkaudeksi kuvattua, omistavuutta ja tahallista vierottamista äidistä, mikä on ahdistavaa. Vilja löytää Margot-Luise-Muttin kuin ihmeen kaupalla, ja he tapaavat toisensa vuosikymmenten jälkeen. Ei tiedetä, miten suhde kehittyy, mutta toivoisin, että he päättäisivät antaa menneiden olla. 
  • Kaiken tämän lisäksi mukana kulkee vielä päähenkilön nykyhetken ihmissuhdekuvio ex-puolisoineen. Mielestäni tämä on kokonaisuuden kannalta tylsä ja turha kuvio, joka suihkukohtauksineen vaikuttaa jotenkin päälle liimatulta. Fokuksen pitäminen Berliinissä ja Margotin persoonan selvittämisessä olisi ollut riittävä ja mielenkiintoinen taso.
Berliinin muurin murtumisen tarina on kirjan parasta antia, ja vaikuttaa jonkun autenttiselta kokemukselta. Myös Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja vierailu myöhemmin paikan päällä on uskottavasti kuvattu.

Meri Valkaman Sinun, Margot - kirjaa on pidetty paljon esillä, ja sitä hehkutettu esimerkiksi Facebookin kirjallisuusryhmissä. Peruskuvio: menneisyyden avaaminen dekkarimaisesti pieninä paloina ja sitä kautta itsensä etsiminen, toimi hyvin. Paikoitellen kieli oli kaunista, mutta kokonaisuutena kirja oli minulle kuitenkin lievä pettymys.





2 kommenttia:

  1. Joo vähän sama, tosin sillä erotuksella että itse nautin DDR-kuvauksista. Toki on myönnettävä, että en ollut vielä DDR:n aikaan olemassa joten en pysty todenmukaisuutta mitenkään arvioimaan. Minusta silti ne kuvaukset vuosilta 2011-2012 olivat ohuempia ja jotenkin jopa epäuskottavia. Paljon hyvää ainesta tässä on, mutta ei ollut itselle mikään nappisuoritus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kivasti postaus herätti keskustelua FB-ryhmässä.

      Poista