Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär -romaania voisi kuvata Säädyllisen ainesosan sisarteokseksi. Molemmissa ruoka ja ruuanvalmistus ovat keskeisessä osassa, ja molemmissa on myös naisten välistä rakkautta. Neiti Steinin keittäjättäressä on myös sisarrakkaus merkittävässä roolissa, ehkä kaikkein tärkeimpänä, sillä sen voimalla tehdään äärimmäisen voimakkaita tekoja.
Tarina liikkuu kahdessa aikatasossa ja kahdessa maassa: 1930-luvun Ranskassa ja 1920-luvun Suomessa. Tarinan nykyhetkessä Pariisissa suomalainen Margit tulee keittäjättäreksi erään pariskunnan kotiin. Hän ei paljon puhu itsestään ja käyttäytyy muutenkin hillitysti ja torjuvasti. Jossakin vaiheessa alkaa kuitenkin tuntua siltä, että hänellä on menneisyydessä jokin salaisuus, jota hän pakenee.
Margitin menneisyys Suomessa paljastuu takaumina, taitavasti kirjeiden kautta. Suomalainen Gröndahlin kartanon puutarhuri Ulriikka Melvas kirjoittaa kirjeitä tohtori Aurora Martinlaaksolle joko Seilin saareen tai Lapinlahden sairaalaan. Tohtori on pyytänyt tietoja tietyistä potilaista.
Kirjeissään Ulriikka kertoo Gröndahlin kartanon ihmisistä ja tapahtumista kahden vuoden ajalta vuosina 1919 - 1921 aluksi lörpötellen niitä näitä, mutta vähitellen yhä enemmän kartanossa tapahtuneita ikäviä asioita paljastaen. Gröndahlin kartanossa asuivat tuolloin vakituisesti kartanon vanha herra, nuori herra sekä Karin-rouva. Palvelijoita olivat puutarhuri Ulriikan lisäksi keittäjätär Gun, piikasisarukset Astrid ja Margit sekä sisäpiika Ottilia. Kerrontateknisesti kirjeet on kiva ratkaisu, mutta mietin, onko kirjeiden vastaanottaja aivan uskottava. Onko tohtorilla todellakin aikaa ja kiinnostusta paneutua hoidokkiensa elämään näin vahvasti?
Kahden aikatason kuljettaminen toimii hyvin, ja menneisyyden tapahtumat pitävät lukijan hyvin otteessaan ihan viimeisille sivuille saakka. Tästä pisteet kirjailijalle!
Neiti Steinin keittäjätär ja hänen menneisyytensä Suomessa ovat mielestäni kiinnostavampia kuin tarinan nykyhetki ja pariisilaisen pariskunnan tarina. Pariskunnan suhteessa kiinnostavaa on vain yleisellä tasolla ihmissuhteiden valtarakenteet: hallitseminen ja alistuminen, mutta ei muu. Neiti Stein on erittäin itsekeskeinen ja suorastaan vastenmielinen henkilöhahmo, ehkäpä narsistinen persoona, joka pyörittää ihmisiä ympärillään. Hänen puolisonsa on tottunut alistumaan ja palvelemaan.
Pariskunta on todellinen, ja heidän suomalainen keittäjättärensä on myös oikeasti elänyt ihminen, jota kirjailija tosin on käyttänyt vain inspiraation lähteenä. Pariskunnan ystäväpiiriin kuuluu mielenkiintoisia, todella eläneitä henkilöitä, kuten taiteilijat Picasso ja Matisse sekä kirjailija Hemingway, joista oli kiinnostavaa lukea. Kirjailijan jälkipuheessa Parkkinen kirjoittaa teoksen kuitenkin olevan fiktiota ja sepitelmää. Hän kertoo pyrkineensä totuudenmukaisuuteen sillä tavalla kuin se edes on kaunokirjailijalle mahdollista.
Todellisten ihmisten lisäksi kirjassa on selvästi todennettavia historiallisia faktoja, kuten San Franciscon maanjäristys ja tulipalot vuonna 1906, natsismin alkava nousu ja juutalaisvastaisuus, joka ainakin tarinassa on näkyvissä myös Pariisissa 1937.
Koska olen analyyttinen lukija, kirjassa nousi esille myös historiallisen ajankuvan kannalta epäilyttäviä asioita, joista kävin mielenkiintoisia keskusteluja historiaa tuntevan ystäväni kanssa: Oliko korjauslakka jo keksitty 1935? Oliko ruskettuminen ja naisen lihaksikkaat käsivarret ihailtavia Suomessa 1920-luvun työväestön keskuudessa? Miksi palkka-asiassa viitataan 18 vuoden täysi-ikäisyyteen; eikö täysi-ikäisyyden raja ollut Suomessa vielä 1970-luvullakin 21 vuotta? Kiitos ystävälle valaisevista tiedoista, joita en kuitenkaan tähän aio avata.
Myös oikoluvun jäljiltä kirjaan on jäänyt valitettavasti virheitä ja huolimattomuuksia, jotka toivottavasti voidaan korjata, jos uusia painoksia otetaan. Mm. nämä yksityiskohdat pomppasivat häiritsevästi silmille:
- Kirsikkatortun kanssa syötävä vaniljakastike muuttuukin parin sivun päästä vaniljajäätelöksi.
- Neiti Melvas onkin välillä neiti Melas.
- Renessasnssikalusteita on ostettu italiasta (pieni alkukirjain).
- Jääkylmässä vedessä pyykkiä pesseet kädet ovat siedättyneet. (Eikö niiden pitäisi olla sierettyneet, eli rohtuneet?)
- Yksikön toisen persoonan yhteydessä käytetään virheellisesti yksikön kolmannen persoonan omistusliitettä: "Onhan sinulla sormensa pelissä siinäkin".
- Ihmettelin myös sorbus-limonaadia - Sorbus isolla kirjoitettuna on Alkossa myytävä tuotemerkki. Onko pihlajanmarjoista koskaan yleisesti puhuttu sorbuksena, jolloin pieni alkukirjain olisi perusteltavissa?
Menneisyyden tarinan Kuka kukin on? -leikki on mielenkiintoista, ja jännitys pysyy yllä loppuun asti. Neiti Steinin keittäjätär on juonenkuljetuksen kannalta taitavasti rakennettu, mutta tällä kertaa en aivan kymppi plussaa kirjalle antaisi. Perusteluna on juurikin mainitsemani epätarkkuudet ja virheet sekä se, että mielestäni kirjan viimeinen virke latistaa tarinan. En pitänyt pariisilaisesta pariskunnasta, ja heidän suhteensa oli minulle täysin merkityksetön. Heidän lemmenlurituksiaan oli suorastaan ärsyttävää lukea.
Jussi Karjalaisen suunnittelema kaunis kansi sen sijaan ansaitsee mielestäni arvosanan kymmenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti