Päivi Alasalmen Riivatut ilmestyi 2018, ja E-kirjana 2022. Luin kirjan E-kirjana.
Kirjan esittelytekstissä sanotaan: "Riivatut on tositapahtumista ja suomalaisesta kauhuperinteestä ammentava psykologinen kauhuromaani." Se juhlisti ilmestyessään Alasalmen 30-vuotista kirjailijanuraa. Alasalmi sai innoituksen romaaniinsa Ylöjärvellä vuonna 1885 ilmenneestä poltergeist-tapahtumasarjasta. (https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen .Luettu 14.8.2022)
Suhtauduin kirjaan ensin hieman varauksella, koska herkkänä ihmisenä vähän jännitti, pystynkö lukemaan kauhukirjaa. Pystyin hyvin, koska kirjan kauhu oli hallittua, ja se perustui kansanperinteeseen, kummitusjuttuihin, loitsuihin, taikoihin ja esimerkiksi kahden peilin avulla kynttilänvalossa ennustamiseen.
Monenlaista kummaa tapahtuu: Sunin kylälle ilmestyy kuin tyhjästä outoja kulkijoita, eikä kukaan tiedä, keitä he ovat ja millä asialla he liikkuvat. Mustiin pukeutuneiden miesten rattailla istuu myös kiiltäväkarvainen musta koira. Pian alkaa Lauhan torpassa tapahtua outoja: kuuluu raahaavia askelia, esineet liikkuvat itsekseen, ja kirveskin kumauttaa isäntää otsaan kenenkään siihen koskematta. Kaikkia outoja tapahtumia on todistamassa iso joukko kyläläisiä, joten tottahan ne ovat, kun itse omin silmin nähdään ja omin korvin kuullaan. Ajateltiin, että joku talossa kuollut on tullut kostamaan tai itse piru on tapahtumien takana.
Kummittelua, loitsuja ja taikoja on melkoinen määrä. Tuntui, että kirjailija on oikein innostunut aiheesta. Ne tuntuivat jotenkin osoittelevan tarkoituksellisilta, ja minulla oli koko ajan ajatus siitä, että ne ovat vain osa koko tarinasta ja oikein odotin, koska ne alkavat kytkeytyä johonkin suurempaan kokonaisuuteen.
Kun siihen vaiheeseen päästiin, alkoikin yllättäviä tapahtumia ja niiden taustoja vyöryä esiin melkoisella voimalla. Enää ei välttämättä pysytäkään vain kauhuromaanin rajoissa, vaan genret alkavat iloisesti sekoittua. Mukaan tuli myös monenlaisia rikoksia: petos, murhia, raiskauksia, laittomia abortteja...Ja ihmiset, joita olin tottunut pitämään tietynlaisina, muuttuivatkin kokonaan toisenlaisiksi, ja muitakin yllätyksiä riitti, mm. se, että nuoren sanomalehtimies Hugon lemmenseikkailusta tulisikin pian hänen äitipuolensa, kun isä ilmoitti kosinta-aikeistaan.
Tapahtumat olivat tässä vaiheessa niin monimuotoisia, että mietin, itse piruko juonta korvaan kuiskutti, ja tiesikö kirjailija itsekään, miten tarinassa lopulta käy. Tästä puolesta pidin kovasti, ja nautin siitä, että nyt ollaan Alasalmen tyylin ytimessä. Kirjoittaminen tuntuu hauskalta ja rajoittamattomalta, ja fiktion iloinen voima oikein myllertää ja heittelee lukijaa samalla vimmalla kuin tarinan kummitukset tai piru itse. Kirjan luettuani ajatukseni saivat vahvistusta lukemastani kirjailijan haastattelusta:
”Kirjoitin Riivattuja kuin riivattu! ... Päähenkilöiden pelot ja intohimot syöksyivät alitajunnastani hirmuisella vauhdilla, enkä joutunut juurikaan ohjailemaan heitä. Lopputulos yllätti minutkin.” (https://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen .Luettu 14.8.2022)
Riivatut tarjosi taas mielenkiintoisen lukukokemuksen ja näytön Alasalmen monipuolisesta tuotannosta. Pidin siitä, että teoksessa näkyy kirjailijan innostus aiheeseen ja siitä, että fiktio sai vapaat kädet heitellä lukijaa minne sattuu. Ympyrä sulkeutuu -lopetus tuntui sopivan kirjaan hyvin. Mustat hahmot palasivat, koska se, mitä he olivat hakemassa, oli aika ottaa rattaille mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti