"Pieni planeettamme kelluu keskellä ääretöntä universumia. Kulutuskäyttäytymisemme uhkaa tuhota sen, eikä siinä välttämättä kestä enää edes kauan... Kierrättäminen ja esineiden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen auttavat planeettaamme, ja samalla tavara voi päätyä jollekin, joka sitä tarvitsee."
Magnussonin mukaan kuolinsiivouksen voi aloittaa jo elinaikanaan. Järjestämisen, tavaran kierrättämisen ja vähentämisen voi aloittaa milloin vain, niin että oma elämä selkeytyy ja jälkeen jäävien omaisten ei tarvitse raivaamista tehdä.
Magnussonin asenne tavaroihin on esteettinen:
"Koti on minusta viihtyisä, kun se on jokseenkin hyvässä järjestyksessä. En halua omistaa mitään, mikä ei miellytä silmääni. Jos minulla on kaunis tuoli, en kasaa sen päälle likapyykkiäni. Järjestelyissäni on jotakin vialla, jos joudun sotkemaan kodissani pitääkseni sen siistinä ja hyvin hoidettuna."
Vaikka kirjassa puhutaan kuolinsiivouksesta, kirja ei ole ollenkaan ahdistava, päinvastoin. Järjestely- ja raivausvinkkien lisäksi Magnusson kertoo tarinoita eletystä elämästään ulkomailla ja kotimaassaan Ruotsissa. Hän muistelee perhe-elämää ja lemmikkieläimiä.
Kuoleman suhteen hän on realistinen: se on ainoa varma asia, joka kohtaa meitä kaikkia. Vaikka puoliso kuolee aiemmin, ihminen voi suunnata oman elämänsä ja ajatuksensa kohti tulevaisuutta ja nauttia ystävien seurasta, matkoista, pienen asunnon selkeydestä ja vaikka parvekepuutarhasta entisen ison pihapuutarhan sijaan.
Kaikesta ei tarvitse luopua. Kaikkein rakkaimmat tavarat, esimerkiksi nallevaari, voivat seurata mukana loppuun asti.
Mitä jälkeen jää: taito tehdä kuolinsiivous on positiivinen, kuten kirjoittajansa. Magnusson on nykyaikainen nainen ja on ikäihmisenä mm. opetellut käyttämään Internetiä asioidensa hoitamiseen. Muutenkin hän on elämänmyönteinen ja aktiivinen.
Keskeistä kirjassa on hyväksyvä sopeutuminen uusiin tilanteisiin, uusien asioiden opettelu ja elämässä eteenpäin meneminen.
"Mitä enemmän olen keskittynyt kuolinsiivoukseen, sitä rohkeampi minusta on tullut. Kysyn usein itseltäni: jos säästän tämän kirjeen, tuottaako se kenellekään iloa? Jos hetken mietiskelyn jälkeen olen aidosti sitä mieltä, että vastaus on ei, syötän kirjeen nälkäiselle paperisilppurilleni. Mutta ennen sitä ajattelen kirjeeseen liittyviä tapahtumia sen herättämiä tunteita. Niin ikävät kuin mukavatkin muistot ovat osa elämäntarinaani."
Kuolinsiivouksessa on jotain samaa kuin japanilaisen Marie Kondon kehittämässä KonMari -menetelmässä, mutta Margareta Magnussonin eduksi lasken juuri elämänkokemuksen ja sen tuoman elämänmyönteisyyden. Marie Kondon tavaroiden raivaamismenetelmässä on mielestäni jotain pakonomaisuutta, ehkä jopa neuroottisuutta.
Postaukseni Marie Kondon Kon Mari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjasta on luettavissa allaolevasta linkistä:
Kiitos vinkistä, tämän voisi lukea vaikkei ole edes itselleni kovin ajankohtainen asia. :D Alkoi vaan kiinnostaa.
VastaaPoistaTavaran vähentäminen on hyvä juttu.
Poista