Olen seurannut Hannu-Pekka Björkmania näyttelijänä roolisuoritusten ja televisio- ja lehtihaastattelujen kautta. Arvostan häntä ammattirooliensa vuoksi, mutta myös hänen syvällisen ajattelunsa, sivistyneisyytensä ja rehellisyytensä vuoksi. Viime päivinä olen tutustunut myös hänen kirjoittamiinsa kirjoihin.
Ensimmäiseksi luin Pakopiste-esseekokoelman, jonka Björkman on toimittanut yhdessä Nina Honkasen kanssa. Kokoelman 10 esseestä minua puhuttelivat eniten Björkmanin Työn sankari, Honkasen Ei vielä viimeinen ilta ja Juha Hurmeen Torni. Muutkin esseet ovat hyviä, mutta nämä kolme ovat viiltävän rehellisiä ja avoimia.
Tämä kokoelma toi minulle etäisesti mieleen Giovanni Boccacion Decameronen, jossa kerrotaan kymmenen päivän aikana sata tarinaa, kun ollaan ruttoa paossa. Tarinat ja epidemia ovat kummankin kokoelman yhdistävä tekijä. Pakopiste toimi minulle porttina muihin Björkmanin ja myös Hurmeen teoksiin. Hurmeen Hullu odotteleekin jo lukupinossa vuoroaan.
Seuraavaksi luin Björkmanin Kadonneet askeleet: matkoja aikaan ja taiteeseen, joka sisältää hänen kertomuksiaan matkoista, jotka ovat suuntautuneet eri maiden taidemuseoihin ja luostareihin. Hän tarkastelee tauluja ja on ottanut selvää niiden tekijöistä ja taustoista. Björkman kirjoittaa tarkkoja havaintoja ja vaikutelmiaan analysoiden ja pohdiskellen. Tässä kirjassa ihailen Hannu-Pekka Björkmanin kykyä pysähtyä ja antautua kuuntelemaan taideteoksen sanomaa. Jos kuvat kiinnostavat enemmän, ne kannattaa etsiä muista lähteistä tarkasteltavaksi, koska kirjan koko on aika pieni kuvia varten.
Tämän jälkeen olikin vuorossa otsikon mukainen Välähdyksiä peilissä: kirjoituksia. Tekstit ovat lyhyehköjä esseitä tai kolumneja. En ole varma, ovatko ne ilmestyneet joissakin lehdissä aiemmin, mutta tiedän, että Björkman on kirjoittanut ainakin Eeva-lehteen.
Kirjoitukset kuvastavat herkän, paljon lukeneen ja fiksun ihmisen moniaistisia havaintoja elämän eri puolista. Niistä voi lukea kirjoittajan innostusta, iloa ja elämänvoimaa sekä laajaa tunneskaalaa. Itseensä kirjoittaja suhtautuu myös ironisesti, kuten kuvatessaan talviurheilulajeihin perehtymistään. Mutta osassa teksteissä on näkyvissä myös ankaruutta itseä kohtaan, Tekstit vastaavat hyvin sitä kuvaa, joka minulle on syntynyt tästä mielenkiintoisesta persoonasta ja taitavasta näyttelijä-kirjailijasta.
Nyt odottelen kirjastosta vielä Björkmanin Valkoista valoa - teosta ja myöhemmin ilmestyvää, nyt työn alla olevaa narreista kertovaa kirjaa, josta hän puhui Ani Kellomäen tv-haastattelussa 27.2.2021 ohjelmasarjassa Flinkkilä & Kellomäki. Se on on katsottavissa toistaiseksi Yle Areenasta osoitteesta https://areena.yle.fi/1-50659420. (Katsottu 7.1.2022)
Alla olevasta linkistä voi vielä lukea lisätietoa Pakopiste-esseekokoelmasta:
Tällä kertaa lukemisharrastus tarjosi tällaisen ketjureaktion, jossa yksi kirja johti projektimaisesti toisiin ja myös mielenkiintoiseen haastatteluun.
Ihanaa! Olen lukenut Björkmanilta Valkoista valoa sekä Välähdyksiä peilissä. Erityisesti ensin mainittu oli itselleni suuri tapaus. Harvoin nykyään Suomessa kukaan puhuu enää uskonnollisuudesta, joten tuntui hienolta lukea niin sivistyneen ihmisen ajatuksia aiheesta. Toki muistakin aiheista.
VastaaPoistaOdotan sitä kirjastosta. :)
Poista