E.T.A. Hoffmann: Pähkinänsärkijä. Suomentanut Salme Setälä. Kuvittanut Matti Kota

Aina joulun alla kauppoihin ilmestyy sotilasasuisia joulukoristeukkoja. Niitä näkyy erikokoisina myös sisustuslehtien joulukuvissa. Minä olen aina ihmetellyt, mitä tekemistä niillä on joulun kanssa. Pähkinänsärkijä on nimenä tuttu baletista, mutta joskus olen yrittänyt katsoa baletin tai jääbaletin televisiointeja. Olen kyllästynyt niihin nopeasti, koska ne ovat tuntuneet sekavilta ja kummallisilta. Yhtäkkiä valtaisa joukko hiiritanssijoita tai -luistelijoita ryntää esiin ja sitten taas noita ukkeleita. 

Minun sivistyksessäni on ollut siis Pähkinänsärkijän kokoinen aukko, jonka päätin nyt korjata lukemalla E.T.A. Hoffmannin Pähkinänsärkijä-kirjan. Se olikin melkoinen elämyspaketti, joka johti myös lisätietojen etsimiseen. Lisäsin postauksen loppuun mielenkiintoisia linkkejä, jotka liittyvät aiheeseen.

Saksankielinen alkuteos ilmestyi ensi kerran vuonna 1816. Lukemani kirja on painettu vuonna 1982, kaksi vuotta suomentaja Salme Setälän kuoleman jälkeen. Jostakin syystä kirjassa mainitaan myös suomennoksen tarkistajan nimi. Setälä teki kirjasta myös aikaisemmin suomennoksen, ja maininta suomennoksen tarkistamisesta saattaa liittyä mahdolliseen aiemman suomennoksen kritiikkiin. En tiedä, arvelen vain. Osasin yhdistää Salme Setälän nimen pohjalta tiettyyn kulttuurisukuun ja tiesin hänen kirjallisesta urastaan jotain pintapuolista, mutta kokonaan uutta tietoa oli hänen uransa arkkitehtinä.

Kirjan monitaitoinen kirjoittaja E.T.A. Hoffmann oli myös minulle outo. Salme Setälän kirjoittamasta esipuheesta saa mukavasti tietoa kirjailijasta. Setälä kuvaa 1776 syntynyttä Hoffmania ja Pähkinänsärkijää seuraavasti: 

"Koko hänen elämänsä oli kuin yhtä ainoata seikkailua. Hänen olemuksessaan oli jotakin epätodellista ja merkillistä. Hän oli kuin ruumiiton olento, kuin tumma lintu, yksinäinen ja rauhaton sielu, joka kodittomana asusti pienessä raihnaisessa ruumiissa."

"Oikeastaan eivät hänen satunsa ehkä olekaan etupäässä lapsia varten, vaan pikemminkin lapsista kirjoitetut. Ne ovat lasten silmillä katsotut, ne kuvaavat lasten voimakasta, monivivahteista mielikuvitusta. Tämänkaltainen satu on myöskin "Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas". Sitä on aina pidetty mestarillisena, ja se on ilmestynyt käännettynä monelle eri kielelle...

 ... mutta vaikka tämä kuvaannollinen puoli [Saksan sota Napoleonia vastaan] menisikin lukijalta  suureksi osaksi hukkaan, lahjoittaa kertomus hänelle kuitenkin eheän vanhanaikaisen tunnelmapalasen ja vie hänet hetkeksi kauas pois arkielämän yksitoikkoisuudesta ja saattaa hänet mystilliseen satumaailmaan, jota jokainen ymmärtää, jos vain tahtoo avata silmänsä sitä käsittämään."

Pähkinänsärkijän kehyskertomuksena on joulunvietto ns. paremman perheen kodissa, jossa perheen kaksi nuorinta lasta nauttivat yltäkylläisyydestä, kauniista lahjoista, uusista juhlavaatteista ja ihanista herkuista. Myös hovioikeudenneuvos ja kelloseppä, Drosselmeierin setä, antaa lapsille ihmeellisiä mekaanisia leluja, joista lapset haaveilevat, mutta jotka kauneutensa ja harvinaisuutensa vuoksi otetaan heiltä pois ja talletetaan huolellisesti. Äidin ja isän antamat lahjat ovat mieluisampia. Mielenkiintoista on, että lahjat tuo oikeastaan Jeesus-lapsi, ei Pyhä Nikolaus, eikä varsinkaan joulupukki. Allaolevista linkeistä löytyy lisätietoa tästäkin eurooppalaisesta jouluperinteestä.

Kehyskertomuksen lisäksi Pähkinänsärkijä sisältää monia ihastuttavia rinnakkaistarinoita, joita luin oikein nautinnollisesti. Tarinoiden maailmat ovat runsaita ja mielikuvituksellisia, ja ne on kuvattu niin hyvin, että kaiken voi nähdä elävästi silmien edessä.

Matti Kodan kuvitus on myös mielenkiintoinen lisä tähän kirjaan. Kun avasin Googlen kuvahaun, löysin monia tuttuja kuvia, joita en aikaisemmin ole osannut yhdistää tähän taiteilijaan. Nyt tunnistan kuvat. Kodan kuvat ovat tyyliltään selvästi satumaisia, mutta samalla kivasti realistisia. Myös kirjan vinjetit ovat hienoja ja tutkimisen arvoisia.

E.T.A. Hoffmannin Pähkinänsärkijä tarjosi ihastuttavan lukukokemuksen ja mielenkiintoisen tiedonhakumatkan. Klassikkosadun kerronnassa on joitakin vanhahtavia piirteitä ja asenteita poikien ja tyttöjen kasvatuksessa, mutta ne voi asettaa historialliseen kontekstiinsa. 

Myös suomennoksen osalta vastaan tuli vanhentunut ja nykyään paheksuttu murjaani-sana. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että kirjallisuutta osataan lukea aikansa tulkkina, eikä nousta vaatimaan esimerkiksi tämän kirjan tuhoamista yhden vanhentuneen sanan vuoksi. Ehkäpä tämäkin kirja voisi saada uuden suomennoksen. Tätä toivoin myös luettuani Michel Tournier'n  Kolmen kuninkaan kumarruksen, jonka on suomentanut Annikki Suni.

Lisätietoja:

E.T.A. Hoffmannista: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/E._T._A._Hoffmann (Luettu 21.1.2022)

Salme Setälästä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salme_Set%C3%A4l%C3%A4 (Luettu 21.1.2022)

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/7858 (Luettu 21.1.2022)

Matti Kodasta: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Kota (Luettu 21.1.2022)

Jeesus-lapsesta joululahjojen tuojana: 

https://yle.fi/uutiset/3-6013581 (Luettu 21.1.2022)

Mekaanisten lelujen historiasta lähetin kirjastolle tiedonhakupyynnön.