Joel Haahtela: Adèlen kysymys

"Mies matkustaa ystävänsä kokemuksen innoittamana Pyreneille luostariin tutkimaan tarinaa Pyhästä Adèlesta, naisesta, joka putosi jyrkänteeltä mutta julistettiin myöhemmin pyhimykseksi. Mitä Adèlelle yhdeksänsataa vuotta sitten oikeastaan tapahtui?" (Etuliepeen tekstiä)

Joel Haahtelan Adèlen kysymys on nimetty pienoisromaaniksi, eli proosateokseksi, joka on laajuudeltaan novellin ja romaanin väliltä. 

Mies viettää luostarissa kolme viikkoa tutkien Adèlen pyhimystarinaa, jota on kirjattu muistiin vuosien ajan. Monet eri todistajat ovat kertoneet ja todistaneet tapahtunutta ihmettä: naisen nähtiin putoavan jyrkänteeltä, mutta hän selvisi vahingoittumatta ja ilmestyi sen jälkeen monille parantaen ja pelastaen. Ihmeellinen valo ympäröi häntä.

On kolme todistajaa. Kahden veljeksen tarinat ovat yhtäpitäviä. Kolmas todistus poikkeaa muista, mutta siitä on jäljellä vain alku, jossa todistaja osoittaa kiitollisuuttaan saadessaan vihdoinkin äänensä kuuluville. Todistus on oudosti hävinnyt - tai hävitetty. Ihmeestä kerrotaan, mutta vihjeitä vaihtoehtoisesta tarinasta on näkyvillä, jos niitä uskaltaa tarkastella.  Kaikki  Adèlen tarinan parissa toimineet (todistajat, kirjurit, munkit) ovat olleet miehiä. Onko sillä merkitystä?

Adèlen kysymys jää auki, mutta luostarin rauhassa kertoja voi kohdata omat kipukohtansa: lapsuutensa, äidin ja isän, traumaattisen tapahtuman, joka on kulkenut mukana vuosikymmeniä,  oman toimintansa isänä ja puolisona.Vastauksia omiin kysymyksiin tulee, kun niille antaa mahdollisuuden tulla ja hiljenee kuuntelemaan. Luostariveljien rauha ja kristillinen rakkaus antavat tilaa käsitellä vaikeita asioita. Isä Jean pesee kertojan jalat, ja se on kertojan kannalta merkittävä hetki. Minulle kohtaus on yksi kirjan vaikuttavimmista:

"Isä Jean palaa ja laskee lattialle vadillisen vettä. Hän polvistuu, käärii lahkeeni puolisääreen ja ryhtyy pesemään jalkojani haalealla vedellä.
         Isä Jean tekee kaiken hitaasti ja vaitonaisesti, keskittyneesti ja rakkaudella, niin kuin maailmassa  ei juuri nyt olisi mitään tärkeämpää. Niin kuin maailma virtaisi hänen lävitseen ja muuttuisi samalla hivenen paremmaksi,
          Ei hän tiedä minusta kovinkaan paljon, eikä hän tiedä minun äidistäni, eikä hän tiedä pienestä pojasta, joka seisoi kevätpäivänä kerrostalon pihalla. Mutta silti minusta tuntuu kuin hän tietäisi ja samalla  pesisi pois kaiken mikä minua on vaivannut, koko vanhan elämäni ja kaikki sen taakat,  jokaisen rikkomukseni, ottaisi ne omiin käsiinsä ja antaisi veden huuhtoa ne pois."

   
Tästä puhutaan nykyään: itsensä kuuntelemisesta, taakoista luopumisesta, armosta itseään kohtaan, pysähtymisestä, mindfulnessista. Mysteerin lisäksi kirjassa pohdiskellaan elämän tärkeitä kysymyksiä. Vuokko, Joonas, Yvonne, äiti, isä ja lapsuuden tapahtumat asettuvat paikoilleen kertojan elämässä ja hän löytää itselleen rauhan.

Joel Haahtelan kieli on kaunista! Adèlen kysymys on hieno pieni kirja! Tämä on toinen lukemani Haahtelan kirja. Olen vaikuttunut!

Tässä vielä linkki vasta lukemaani Mistä maailmat alkavat -teokseen:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2019/12/joel-haahtela-mista-maailmat-alkavat.html