Kolmas lukemani Joel Haahtelan teos Katoamispiste rakentuu kirjailija Raija Siekkisen elämän ja teosten ympärille. Lähestymistapa ei kuitenkaan ole elämäkerta, vaan faktojen ympärille on kehitetty fiktiivinen tarina. Kyseessä lienee siis faktio, faktan ja fiktion sekoitus.
Kirjan kannessa on Raija Siekkisen kasvokuvia. Hän oli eteerisen kaunis nainen. Kuvat ovat jotenkin tuttuja kirjallisuushistorioista tai oppikirjoista, joissa kirjailijoita on esitelty luettelomaisesti, mutta Siekkisen tuotanto on minulle outo. Ehkäpä Joel Haahtelalle kävi samoin, ja hän halusi selvittää, kuka on kuvien takana.
Niinpä kirjailija (tai fiktiivinen kertoja) lukee koko Siekkisen tuotannon ja alkaa salapoliisimaisesti etsiä taustatietoja. Tulipalo, jossa Siekkinen kuoli, tuhosi autenttisen materiaalin, joiden pohjalta elämäkertoja normaalisti rakennetaan. Ehkäpä siksi Joel Haahtela kehitteleekin fiktiota tietojen ympärille.
Kertojan täytyy turvautua arkistoihin ja tuttavien muisteluksiin. Erään Siekkisen tuttavan jutustelu tuo säröä kuvankauniiden kasvojen taakse. Persoonassa olikin karkeutta ja sarkasmia, joka hämmensi kirjoittajakurssilaisia. Myös alkoholi oli kuvioissa.
Kertoja tutkii Siekkisen elämää suorastaan pakkomielteisesti. Miksi? Rakastuiko hän kauniisiin kasvoihin? Muut elämän asiat tapahtuvat jossain sivussa. Viitataan Lottaan, viitataan onnettomuuteen ja eroon, mutta tapahtumat jäävät irrallisiksi. Tämä on kummallista. Mitä merkitystä niillä oli?Loppuiko kertojan muu elämä fanaattiseen työntekoon ja Siekkisen jalanjälkien seuraamiseen?
Fiktiivisen kehystarinan alku on mielenkiintoinen, mutta se ei jaksa kantaa loppuun asti tai kirjailija menee jotenkin liian syvälle siihen. Loppuratkaisusta en pitänyt. Se oli mielestäni turhan helppo. Jo aiemmin heräsi kysymys: Pidänkö tästä? Luenko tämän loppuun?
On kulttuuriteko nostaa esille unohtunut ja traagisesti vuonna 2004 kuollut kirjailija ja hänen tuotantonsa. Siekkinen kirjoitti kahdeksan novellikokoelmaa, yhden pienoisromaanin ja kaksi romaania vuosina 1978 - 2003. Voisin joskus ehkä jotain lukeakin, jos joku noista sattuu sopivasti kohdalle, mutta en usko, että alan aktiivisesti niihin tutustua.
Kokonaisuutena Katoamispiste ei mielestäni ollut niin vaikuttava kuin kaksi muuta tähän mennessä lukemaani Haahtelan teosta, joiden postaukset on luettavissa tästä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti