Saara Turunen: Sivuhenkilö

Saara Turusen Sivuhenkilö -romaanin päähenkilö on älykäs, omassa maailmassaan viihtyvä nuori nainen, joka tarkkailee elämää, jota muut elävät. Hän on oman elämäsä sivuhenkilö. Toiset ihmiset määrittelevät hänet, ja hän antaa sen aina vaan tapahtua, vaikka se harmittaa häntä.

"Oli miten oli, en haluaisi olla näin kiltti, antaa anteeksi mitä tahansa vain sen takia, että minulle ollaan ystävällisiä. Mutta en voi itselleni mitään.Tuntuu jälleen siltä kuin tuo toinen tuijottaisi silmieni takaa ja ottaisi minut hallintaansa. Hymyilen ja juttelen. Sipaisen hiukset korvan taakse ja yritän olla vaaraton. Kyselen pikkuruisia kysymyksiä kriitikon työstä ja nauran hänen vastauksilleen. Samaan aikaan minun tekisi mieli lyödä itseäni oikein kunnolla. Lakkaa livertelemästä, sanon mielessäni, mutta jostain syystä olen voimaton."

Hän osaa kuitenkin nauraa itselleen ja omalle heiveröisyydelleen esimerkiksi ikkuinoiden pesemisessä, sulakkeiden vaihdossa ja polkupyörän korjaushommissa.

Nainen kokee, että kriitikko on kovin sanoin kritisoinut hänen kirjoittamansa kirjan valtakunnan päälehdessä. Kritiikki satutti kirjailijaa kovasti, mutta siitä huolimatta hän kuvailee käytöstään miellyttämishaluiseksi tekemällä itsestään mukavan ja vaarattoman. Miksi? Näinkö kilteiksi kasvatetut naiset toimivat: väistävät, vaikenevat, hymyilevät, yrittävät olla aiheuttamatta pahaa mieltä kenellekään, vaikka itsellä olisi loukkaantunut olo?

Kirja käsittelee nuoren naisen sisäistä ajatus- ja tunnemaailmaa ja arkisten asioiden hoitamista, aloittelevan naiskirjailijan epävarmuutta miehisessä kustannus- ja kirjamaailmassa. Kirja käsittelee myös kirjoittamista ja sen vaikeutta, insipiraation  ja itsearvostuksen puutetta, itsensä vertaamista muihin ja alemmuudentuntoisuutta.

Sivuhenkilöllä ja aiemmalla Rakkaudenhirviöllä voi olla liittymäkohtia todellisuuteen, todelliseen kirjailijapersoonaan ja hänen tunteisiinsa. Sivuhenkilön voi mielestäni lukea myös vain kaunokirjallisuutena, nuoren naisen kasvukertomuksena epävarmasta ja miellyttämisenhaluisesta lapsiaikuisesta vahvaksi ja pystypäin kulkevaksi oikeasti aikuiseksi ihmiseksi. Sivuhenkilö on nähty Turusen "kostona" Helsingin Sanomien Antti Majanderin kritiikille Rakkaudenhirviöstä, mutta tarvitseeko niin olla? Eikö se voi olla vain yksi kertomus ihmisestä, joka elää elämäänsä? Tarvitseeko sitä tulkita yksi yhteen tosiasioiden tai niiden tulkintojen kanssa?

Alla olevassa linkissä on arvio Turusen esikoiskirjasta Rakkaudenhirviö,  joka voitti Helsingin Sanomen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2018 ja Sivuhenkilöstä. Otan sen tähän mukaan erilaisen näkökulman vuoksi. Itse en ole aivan samoilla linjoilla.:
https://www.taidekiikari.net/index.html/2018/08/18/syrjahyppy-kirjallisuuteen-saara-turunen/