28/05/2019

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru: murhamysteeri keskiajan Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

Olipa siinä juonta kyllikseen!! Facebookin  Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä suositeltiin kirjaa Indrek Hargla; Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru - Murhamysteeri keskiajan Tallinnasta. 

Tartuin suositukseen, mutta aloitin lukemisen näköjään sarjan viimeisestä osasta. Kirjailija oli ennestään tuntematon ja myös kirjasarja, joka koostuu yhteensä kuudesta kirjasta. Historia kiinnostaa. Tallinna kiinnostaa. Kirjan nimi on vetävä. No mikäpä siinä sitten, ei kun lukemaan vaan!

Kirja oli ristiriitainen luettava: kovin mielenkiintoinen, mutta samanaikaisesti kovin rasittava.

Mielenkiintoista oli toimiva miljöö ja hyvin kuvatut, moniulotteiset henkilöhahmot. Keskiajan elämän kuvaus kaupustelijoineen, luostareineen, narreineen ja yrttitietoineen oli historiasta tuttua ja mukavaa. Lisäksi sanastossa oli hansakauppiaiden aikaan liittyviä ilmauksia, joiden merkityksiä oli kiva tarkistaa (mm. oltermanni ja kogge)

472 sivua pienellä fontilla kirjoitettua tekstiä antoi kuitenkin haastetta. Henkilöitä ja yksityiskohtia on paljon. Lukemiseen olisi pitänyt pystyä keskittymään paremmin ilman häiriötekijöitä. Minulla lukeminen kesti kauan ja oli toisinaan suorastaan tuskallista. Melkein sivulle 200 asti ihmettelin, missä se murhamysteeri oikein on. Miljöötä ja henkilökuvia rakennettiin sen verran huolellisesti.

Sekavuutta aiheutti myös se, että on kaksi samannimistä apteekkaria, isä ja poika Melchior, jotka toimivat tosin aivan eri elämänalueilla; isä parantajana ja salapoliisina, ja poika apteekkarioppilaana ja salamurhaajana. Onneksi he elävät eri kaupungeissa; isä Tallinnassa ja poika Lyypekissä. Ihmettelin, miksi nimet ja ammatit olivat samoja. Onko poika Melchior aiempienkin kirjojen henkilö, vai esiintykö hän tässä ensimmäistä kertaa ja toimii ikään kuin johdatuksena isä Melchiorin mahdolliselle vetäytymiselle jatko-osissa?  Onko seuraavassa kirjassa Lewenhartin salamurhaajaveljeskunta enemmänkin esillä? Todennäköisesti sillä, että isällä ja pojalla on sama nimi ja sama ammatti, on jotain merkitystä. En usko, että se olisi vain kirjailijan laiskuutta, kun kirjan taustatyöt on tehty niin huolellisesti.

Loppujen lopuksi Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru osoittautui jännittäväksi ja hyvin rakennetuksi murhamysteeriksi, joka sisältää myös muutamia osuvia harhautuksia Gotlannin pirun henkilöllisyydessä. Romantiikkaa ja intohimoakin on. (Ehkä sitä on tulossa lisää seuraavassa osassa, kun asiat nyt jäivät vähän kesken.)

Hienoja ja mieleenjääviä henkilöhahmoja olivat apteekkari Melchiorin viisas tytär Agatha ja erityisen oppivainen pikku Ludolf, apteekkarin oppipoika. Ludolf-raukka joutuu kerettiläisten toiminnan todistajaksi ja hänen työssäoppimisjaksonsa jää lyhyeksi.  Lopulta kaikki juonenkäänteet selviävät kuten klassisessa salapoliisiromaanissa: tarvittavat tunnustukset saadaan,  ja pahantekijät tuomitaan ajanmukaisesti hirttämällä, teilaamalla tai kappaleiksi hakkaamalla. Murhaaja pysyy yllätyksenä loppuun saakka.

Aion tutustua myös muihin sarjan kirjoihin, Pari kirjaa pinossa jo odotteleekin En tiedä, onko sillä merkitystä, jos ne lukee väärässä järjestyksessä, eli ovatko kirjat jatkoa toisilleen. Ehkä kuitenkin lepäilen hieman ja luen jotain muuta välillä, ennen kuin aloitan uuden Melchiorin.


Tässä on  koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja: 


  • Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 
  • Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 
  • Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 
  • Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 
  • Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti