Katja Kärki: Jumalan huone

Katja Kärjen Jumalan huone kertoo uskosta ja uskosta luopumisesta kolmen samaan sukuun kuuluvan naisen näkökulmasta: Elsan
(s. 1985), Marian (s. 1960) ja Ailin (s. 1922). Naiset eivät edusta suoraan kolmea sukupolvea, mutta liittyvät toisiinsa.

Mauri-ukki ja Vieno ovat tarinan lähtökohta. Mauri on sodan sekoittama; väkivaltainen, mustasukkainen ja raiskaaja. Lisäksi hän ahdistelee lapsenlastaan saunassa. Vankilatuomion jälkeen vanhoilla päivillään hän haluaa tehdä parannuksen, ja saarnaaja Hannu antaa hänelle synnit anteeksi.

Maurin ja Vienon  lapsia ovat Niilo, Pirjo, Kaisa, Paavo ja Maria. Huhutaan, että Paavo ja Maria ovat ryssä-Sergein siittämiä.

Vieno kokee väkivaltaisen kuoleman, jolloin hänen siskonsa Aili tulee lasten huoltajaksi ja muuttaa taloon asumaan. Nuoruudessa Aili oli ollut ihastunut Mauriin, ja jotain vipinää heillä oli ollutkin, joten hän pääsee vihdoinkin Maurin lähipiiriin. Tällaisista järjestelyistä olen kuullut.

Elsa on joko Pirjon tai Kaisan lapsi (Tämä jäi minulle epäselväksi.)  Joka tapauksessa hän edustaa kolmatta sukupolvea, joka uskaltaa luopua suvun uskosta. Elsa laatii itselleen syntilistan, jota haluaa alkaa toteuttaa, ja kyllä hän sitä toteuttaakin - aina puuduttavuuteen asti. On pakko tunnustaa, että Elsan syntisen elämän kuvausta luin harppoen, kun kohellus ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa. Elsan elämään kuuluu juominen, varastaminen, huumeet, tupakointi, holtiton seksuaalisuus ja vielä lesbosuhdekin.

Minulla oli vaikeuksia löytää kirjasta sen keskeistä ajatusta. Oliko tärkeää kuvata suvun lestadiolaista elämää, lestadiolaisuutta yleensä vai Elsan holtitonta syntistä elämää? Tarinassa oli mielestäni kaikkea liikaa ja ei mitään selvästi. Marian suomi toisena kielenä -opettajan työn kuvaus eksyi minusta kokonaan harhateille.

Katja Kärjen Jumalan huone ei tuottanut minulle positiivista lukukokemusta. Olisin toivonut kirjaan tiivistystä ja karsintaa. Suvun jäsenten elämien kuvaus eri näkökulmista ja eri aikakausina on varmasti haastavaa, ja nykytrendi on kuvata ihmisten elämää päällekkäin ja limittäin. Tommi Kinnunen on siinä onnistunut mielestäni hyvin Neljäntienristeykessään. Katja Kärjen Jumalan huone ei mielestäni yltänyt sille tasolle. Tosin ymmärrän kyllä, ettei kirjojen vertailu toisiinsa ole välttämättä kovin rakentavaa, kun kaikissa kirjoissa on omat vahvuutensa.

Pohjoiskarjalainen murre on tässä elävää ja kivaa.

Joihinkin samoihin kohtiin on kiinnitetty huomiota myös Kirsin kirjanurkka -blogissa, mutta lukukokemus on myönteisempi. Kirjallisuuskeskustelun kannalta kannattaa kurkata myös positiivisen lukukokemuksen kuvaukseen:  http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2019/01/katja-karki-jumalan-huone.siis html