Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani - Ilmari Kiannon elämä

Panu Rajala on kirjoittanut useita kattavia kirjailijaelämäkertoja, joista olen lukenut Virvatuli - Eino Leinon elämä ja Unio Mystica - Mika Waltarin elämä ja teokset. Lukulistalla odottaa myös Naisten mies ja aatteiden: Juhani Ahon elämäntaide. Nyt oli vuorossa Suomussalmen sulttaani - Ilmari Kiannon elämä.

Arvostan Panu Rajalan laajaa paneutumista aiheisiinsa. Suomussalmen sulttaanin lähdeaineistoon kuuluvat kirjailijan teokset, julkaisemattomat teokset, lehtiartikkelit, päiväkirjat, muut painetut lähteet, painamattomat lähteet, arkistot, haastattelut ja tiedonannot.

Panu Rajala on filosofian tohtori, kirjailija, dosentti ja professori emeritus - lukenut mies siis, ja hän osaa koota asiat yhteen ja kirjoittaa selkeästi. Hänen tyyliinsä kuuluu myös "kirjoittaa itsensä mukaan" teokseen kommentoimalla jotain asiaa tai persoonallisuuden piirrettä. Esimerkiksi: "Monipuolista sekoilua kummempaa ei suhteesta synny." Minua tämä ei häiritse, koska se mielestäni osoittaa kirjoittajan tietävän asiasta enemmän kuin on mahdollista kirjoittaa. Olen kuullut tyylistä päinvastaisiakin mielipiteitä.

Kiannon nuoruuteen kuuluva naisasioiden ruikutus ja sukupuolisen puhtauden vaatimus ei ollut kovin kiinnostavaa, mutta samalla tuli esille tolstoilainen ajattelumalli, josta Suomessa keskustelivat ja jota ylläpitivät Minna Canth ja Arvid Järnefelt. Henkilökohtaisen kihelmöinnin ja kuumotuksen osalta Kianto pääsi vaivihkaa siis osalliseksi laajemmasta ajatussuuntauksesta.

Ilmari Kiannon  Ryysyrannan Jooseppi, Punainen viiva ja Nälkämaan laulu ovat suomalaisten tuntemia teoksia, mutta ne ovat vain kapea kärki laajasta tuotannosta, jota Rajala esittelee. Mukana on myös täysin tuntemattomaksi jääneitä teoksia. Kaikki kirjoitukset eivät saaneet kustannuslupaa. Kiannon omakohtaiset kokemukset eivät muutu objektiivisiksi kuvauksiksi. Hän kirjoitti omasta elämästään yksi yhteen. Hän ei osannut tai halunnut häivyttää ja etäännyttää kuin vain henkilöiden nimiä muuttamalla. Ihmiset suorastaaan pelkäsivät joutuvansa kirjan henkilöksi, niin kuin Jooseppi Kyllönen, joka koki tulleensa häväistyksi ja koko suku koki tuleensa leimatuksi monien sukupolvien ajaksi.

Kirjan lukemisen jälkeen minulle jäi päällimmäiseksi ajatus Ilmari Kiannon varsin  erikoisesta persoonaasta; Rajala tuo esiin Kiannon tunteman katkeruuden, katellisuuden  muita kirjailijoita kohtaan, jatkuvan rähiseminen, ihmisten haukkumisen ja haavoittavan loukkaamisen. Sisällissodan aikana hän kirjoitti punaisten naissotilaiden ruumiita halventaen, ja sai omat tukijatkin ja kustantajan edustajan vetämään rajaa. Paljon Kiannolta oli siedetty, mutta tämä oli jo liikaa!

Kiannon lukuisat naissuhteet, itsekeskeinen polyamoriansa monien vaimojen, kotiapulaisten ja sihteerien kesken tuntui suorastaan vastenmieliseltä, eikä pelkästään sen laajuden ja itsekkyyden, vaan myös huikeiden ikäerojen puolesta. Sauna- ja sänkykaveri saattoi olla hieman yli kaksikymmenvuotias, kun Iki Kianto itse oli 53 vuotta vanhempi. Lapsia syntyi virallisten ja epävirallisten vaimojen ja kotiapulaisen kanssa. Tuli A-sarjaa ja B-sarjaa sekä vielä C-sarjakin, joka toisin jäi vain yhteen lapseen.

Elämässä oli mustasukkaisuutta ja jopa erään sihteerin puukotusepisodi.

Ihmetyttää, että kustannusliike Otava oli mukana "viimeisen Mirkun" ja Kiannon yhteensaattamisessa. Kustantaja elätti sekä kirjailijaa että lapsikatrasta, mutta ei kai sen sentään avioliittovälittäjänä olisi pitänyt toimia!

Kiannon A- ja B-sarjan lasten nimet on mukava pala kirjallisuushistoriaa, vaikkapa "Hauska tietää  - tietokilpailukysymyksinä":

1. Kalevi
2. Salme Talvikki Cecilia
3. Orvokki Helmi Simpukka
4. Otso Tähtivalo
5. Veijo Virmo Imatro

6. Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka

7. Jormo Gabriel Sotavalta
8. Karin Hilkka (Kaarina)

9. Sorjo Uolevi Sotaprinssi
10. Raida Tsikko Tellervo
11. Marjatta Iltatähti

12. Raija-Liisa Rakel

Panu Rajalan Suomussalmen sulttaani - Ilmari Kiannon elämä on laaja kirjailijaelämäkerta ja myös pala suomalaista kulttuuri- ja sotahistoriaa. Erään sikarilaatikkoon kirjoitetun tekstin vuoksi Ilmari Kianto tuomittiin vankilaan ja hän oli vähällä tulla ammutuksi.


Lisätietoa lyhyesti löytyy myös Ilmari Kianto - seura ry:n sivulta:
http://www.kolumbus.fi/kansi.kianto/index.html