Hiromi Kawakami on Wikipedian mukaan suosittu japanilainen kirjailija, jonka kirjat ovat voittaneet merkittäviä palkintoja. Sensein salkku on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiromi_Kawakami )
Minulle Kawami on uusi tuttavuus.
Sensein salkku kertoo opettajan ja hänen entisen oppilaansa kohtaamisesta ja suhteen vähäeleisestä kehittymisestä. Ikäero on suuri, kolmekymmentä vuotta, ja se herättää ihmetystä ainakin humalaisessa, jonka hienotunteinen kontrolli on hävinnyt.
Pikkuhiljaa kehittyy vähäeleinen ja kaunis rakkaussuhde, ja Sensei ja Tsukiko tuntevat olevansa toisilleen tarkoitetut.
"Eikö jo hihojen hipaisu ole karmojen kohtaamista?"Jokin sanaton vetää heitä toisiaan kohti. Tunteiden ilmaiseminen on tabu. Kun Tsukiko erehtyy humalassa ilmaisemaan rakkauttaan, rikotaan käyttäytymiskoodi, josta seuraa häpeää.
"Olin töpännyt. Aikuinen ihminen ei saa lausua muita hämmentäviä kommentteja. Aikuisen ei sovi tuosta vaan laukoa sanoja, joille seuraavana aamuna tervehtiessä naureskellaan, ja joiden takia lakataan tapailemasta.
...Kaukaisuudessa kantautui ukkosen jyrinää. Hetken kuluttua pilvien välissä välähti valoa. Olikohan se salama? Muutamaa sekuntia myöhemmin ukkonen jyrähti jälleen.
"Taivas meni oudoksi koska puhuit kummia", Sensei mutisi kumartuen verannalla eteenpäin."Japanilainen pidättvyys ja tabut ovat tuttuja esimerkiksi Minna Eväsojan kirjasta Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani. ( https://kirjakirjokansi.blogspot.com/searchq=Minna+Ev%C3%A4soja )
Japanilainen seurustelukulttuuri ja avioliitto eivät ole samanlaisia kuin länsimaissa.
Aikaisempaa tietoa tai oletusta ei kuitenkaan vastannut se, että nainen juo paljon ja humalahakuisesti, mikä tässä kirjassa oli ihan itsestäänselvää. Tsukiko ja Sensei nimenomaan juovat yhdessä, ja myös syövät koko ajan. Lisäksi olen luullut, että työ on japanilaisille ehdottoman tärkeää, myös naimattomille naisille, mutta tässä Tsukikon työ mainitaan muutaman kerran, niin, että se on olemassa, mutta enimmäkseen Tsukiko vain viettää vapaa-aikaansa oleilemalla kapakoissa ja Sensein kanssa.
Teeman kannalta tärkeä, keskeinen ja toistuva motiivi, on juurikin Sensein salkku. Sensei kuljettaa sitä aina mukanaan. Sensei ei suostu luopumaan siitä. Lukija johdatetaan miettimään salkkua: Miksi se on aina mukana? Mitä se sisältää? Kun Sensein aika päättyi, salkku jäi Tsukikolle.
"Sellaisina öinä avaan Sensein laukun ja katson sen sisään. Laukussa ammottaa tyhjyys; siellä ei ole mitään. Vain tyhjä tila avartuu äärettömyyksiin."Sensein salkussa on kaikki tärkeä ja ei mitään. Sinä taisi olla koko elämä ja myös kuolema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti