Venla Rossi on helsinkiläinen ruokablogisti ja vapaa toimittaja, joka avustaa mm. Helsingin Sanomia, Imagea ja Trendiä. Hän on julkaissut myös ruokahistoriaan liittyviä artikkeleita Historia-lehdessä.
Hämeen-Anttila ja Rossi ovat kirjoittaneet yhdessä mainion kirjan Nälästä nautintoihin - Ruoan tarina. Takakansitekstin mukaan "kirja avaa ikkunoita historiaan, yhteiskuntaan ja kieleen keittiön kautta". Tähän voi lisätä: kirjallisuutta unohtamatta! Kirjassa käytetään sekä kirjallisia että arkeologisia lähteitä. Se sisältää valtavasti mielenkiintoista tietoa ruoista, juomista ja tapa- ja kulttuurihistoriasta. Sokerin, mausteiden ja Kellog's aamiaismurojen historia tulee selväksi, samoin myös perunan merkitys lemmenruokana 1600-luvulla Euroopassa. Nälästä nautintoihin - Ruoan tarina sisältää myös paljon viittauksia kaunokirjallisuuteen ja tekstikatkelmia. Eipä sitä helposti tule ajatelleeksikaan, kuinka valtavan kulttuurihistoriallisen ilotulituksen ruuasta saa aikaan.
Kirjallisuusluettelo on massiivinen, mutta lukijaystävällisesti lähdekirjoihin ei viitata tekstissä. Vain kaunokirjallisuusviittaukset ovat näkyvissä. Tämä on hyvä ratkaisu, ja kirja säilyy helposti luettavana. Kirjassa ei ole erikseen eritelty, kumman tekstistä on kyse, mutta kyllä kirjoittaja on tunnistettavissa. Rossin osuutta on nähdäkseni vain loppupuolen tekstit. Fanitan Hämeen-Anttilan sivistyneisyyttä ja älykästä huumoria ja ihanaa kieltä, mutta kyllä Rossi antaa kirjaan oman painavan panoksena nykynäkökulmasta, eli kaikki pisteeni eivät menekään professorille, vaikka ensin siltä näytti.
Kieli-ihmisenä pidin mm. ruokaan liittyvistä erikielisistä ja eri lähteisiin perustuvista kielellisistä ilmauksista ja kielikuvista luvussa Gastronomian kielioppi. "Nautitko taiteesta, ahmitko kirjoja? Vai oletko harmissasi siitä, että liikenne kehätiellä on puuroutunut?" Lisäksi opin uuden sanan: afrodisiakki on ruoka, joka lisää hedelmällisyyttä tai kasvattaa seksuaalista halua tai kykyä.
Nälästä nautintoihin - Ruoan tarina on yhtä runsas kuin kannessa olevan pitopöydän kattaus (Georg Flegel: Still life). Nautiskelin kirjasta rauhassa. Ruoan tarinasta jäi hyvä maku suuhun. Ainoa kitkerä sivumaku tuli sanasta äidinmaidonvastine. Kyllä kai se vastike on. Kieligastronomia on vaikea koskaan täysin miellyttää.
Ihana kirja, jota voin kyllä suositella luettavaksi ruuan, historian ja kirjallisuuden ystäville!
Lisäksi pieni katsaus gastronomiaan:
https://www.rotisseurs.fi/gastronomiaa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti