20.1.2018

Antti Hyry: Uuni - Tietoista läsnäoloa ja positiivista elämänasennetta

Elokuvilla on ikärajoja. Antti Hyryn Uunillekin voisi laittaa ikärajan: K40.  Jonkun verran elettyä elämää pitäisi ehkä olla takana, jotta kirjan jaksaa lukea ja sen merkityksen todellakin ymmärtää: entisyyden, nykyisyyden, pysähtymisen tähän hetkeen.

Pariskunnalla on vanha talo, kesämökki, entisillä kotipaikoilla Kuivaniemellä tai Olhavassa. Meri näkyy. Oulun seudulla asuvalle kirjassa vilahtelee tuttuja paikkoja ja tuolloin voimissaan olleita yrityksiä: Ii, Yli-Ii, Olhava, Haukirauta ja Kellon kuivalaasti. Pietari korjaa taloa ja haluaa rakentaa sinne vanhanaikaisen uunin, jossa on piisi nurkalla, niin kuin lapsuuden kodissakin oli.

Uunin rakentamisessa ja talon kunnostamisessa on tärkeää käyttää aikaa kestäviä materiaaleja, kierrättää vanhasta purettuja ja toimia vanhojen, tekijämiesten, oppien mukaisesti. Entinen on muutenkin arvossaan. Esineet on tehty kestäviksi ja kunnostettaviksi. Pietari on perehtynyt uunin rakentamiseen insinöörimäisellä tarkkuudella, ja suunnittelu ja järjestäminen ennen tekemistä on tärkeässä roolissa. Ensin valmistellaan, sitten vaan tehdään, ei se sen kummempaa ole - "niin kuin junassa istuisi."

Uunin rakentaminen on  kirjassa hallitsevassa osassa, ja ymmärrän hyvin niitäkin, jotka jättävät kirjan tässä vaiheessa kesken, mutta valitettavasti he saavat vain pienen laastinmurun, kun voisivat saada koko uunin ja vielä piisinkin. Uunin rakentaminen etenee kirjan myötä. Se on projekti, joka tulee uniinkin. Lukiessani minullekin tuli olo, että minulla on jokin projekti kesken; että pitääpä taas ryhtyä lukemaan, niin kuin Pietarikin ryhtyi muuraamaan. Uuni veti jotenkin puoleensa.

Vaikka aluksi uunia rakennetaan ja rakennetaan, se on itse asiassa vain sivuseikka kirjan moniin mielenkiintoisiin teemoihin verrattuna. Näennäisesti puuduttavan tekstin sisälle piiloutuu hienoja ajatuksia elämästä: menneestä ja tulevasta, mutta varsinkin nykyhetkestä. Kirja on hyvän elämän ja tietoisen läsnäolon opas parhaimmillaan. Mindfulness-oppaissa ohjataan löytämään rauha kiireen keskelle, olemaan läsnä itsessään, pysähtymään ja avaamaan koko keho aistimaan. Satu Pusan Mindfulness - Vapaammin & levollisemmin omassa arjessa -cd:n kannessa todetaan: "Jos mielesi, ajatuksesi tai tunteesi huristavat automaatiolla tai voimiasi kuluttaen, havahdu levollisesti tähän hetkeen. Arkipäivään soveltuvat, helpot läsnäoloharjoitukset vahvistavat itsetuntemusta ja kykyä olla läsnä."        

Uunintekijällä on nämä levollisen olemisen taidot hallussaan luontaisesti:
"Hän pani käteensä pehmeät nahkahanskat, valkeaa pintanahkaa, selänpuoli sinistä joustavaa kangasta, kämmenpuolelle tarttunut punertavaa tiilistä tai punamullalla maalatuista ulkoseinälaudoista. Hanskat tuntuivat mukavilta käsissä kun hän alkoi valita tiiliä."
Mustikassa ja hillassa käynti ovat myös hienoja läsnäolon kokemuksia, ja kuin pieniä novelleja romaanin sisällä.
"Tienuralla ja koko laajalla kankaalla näkyi mustikkavarvikko, keskellä tienuraa jo sinisiksi muuttuneita marjoja, niitä sieppoi ja riipi kouraan ja pisti suuhunsa. Hän liikutteli niitä kielellä suun ympäri. Tämän makuisia ovat vastakypsyneet mustikat, hän mietti. Ne tuntuvat pyöreiltä ja kiinteiltä ja natisivat hampaitten välissä. Pehmeitä vihreitä melkein läpinäkyviä lehtiä, hän kielenkärjellä erotteli ja tiputti huulien välistä, lyhyitä kantoja tuntui, ne hän nieli."

Tekeminen on tärkeää. Pietari pohtii: "Kun tekee jotakin, vaikka näin ajaa, ei voi tehdä muuta ja siihen menee koko aika, pelottaa että meneekö koko aika hukkaan. Meillä ei ole muuta kuin tämä yksi aika, mihin minä sen käytän, voinko siitä päättää. Häntä jotenkin pelotti, kun ajatteli että on eikä tee mitään ja aika häviää. Häviänkö sen mukana."

Naapurin tai apumiehen kanssa jutellessa ja mukavia asioita muistellessa uunin vaikeampikin kohta etenee jouhevasti. Yhteisöllisyys on arvo ja elämäntapa. Välillä käydään terveyskeskuksessa ompelemassa haava ja jatketaan siitä, mihin jäätiin. Ei kannata valittaa. Eletään sovussa, autetaan toista ja puhutaan kannustavasti sekä itselle että muille.

Kirjassa on ihanaa läsnäoloa myös lasten ja lastenlasten kanssa ja mukavaa huumoria, leppoisuutta. Uskovaisten urkuharrastajien kirkkokierros Suomessa ja Ruotsissa ei välttämättä ole kirjan jännittävimpiä kohtauksia, mutta sekin kuvastaa uteliaisuutta elämän tarjoamia mielenkiintoisia asioita kohtaan, myönteistä elämänasennetta ja yhteisöllisyyttä: eletään omien arvojen mukaan, eikä kanneta huolta huomisesta. Lestadiolaisuutta ei alleviivata. Se tulee esille pienistä vihjeistä, esim. lasten autojen ja asuntovaunujen parkkeeraamisesta pihalle Muhokselta tulon jälkeen.

Pietarin ja Hannan parisuhde on kumppanuutta, arvostusta ja arjen jakamista. Lapset ovat maailmalla. Rakkaus on yksinkertaisia, pieniä tekoja: Hanna tekee matkalle mieluisat eväät, ja Pietari pienen, Hannalle käteen sopivan saunavastan. Myötäillään toista. Tässä, juuri nyt on hyvä.
Rakkautta on myös linja-auton mikrofoniin matkalaisille kerrottu ensikohtaaminen ja sen tunnustaminen, ettei ole tarvinnut katua. "Nyt on hyvä, hän mietti. Istun tässä, enkä turhia mutise."

Ikkunasta kuvastuvat maisemat ovat sielunmaisemaa. Ne Hyry kuvaa herkällä kielellä, yksityiskohdat huomioiden.

Uuni valmistuu, ja vaimon kanssa leivotaan leipää yhdessä. Vastapaistetun leivän tuoksu on "kuin kesän, tai vasta alkavan elämän."

Antti Hyryn  Uuni voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2009. Kirjassa Hyry jätti uuninrakentamisesta, itsestään ja elämästään hienon muiston lukijoille. Mielenkiintoista on, että myös hänen kaksi aiempaa teosta olivat Finlandia-palkintoehdokkaana. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Hyry)

Lisätietoa Hyryn tyylistä tästä linkistä:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/01/11/antti-hyry-hyryismin-isa