Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka, suomentanut Jouko Vanhanen

Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka on viides osa Melchior-sarjasta. Nyt, kun olen päässyt kakkosesta tähän asti järjestyksessä, lukaisen pikaisesti ykkösen ja sen jälkeen kuutososan ehkäpä uudelleen. Kyllä minulla sitten varmaan on kronologinen kokonaiskäsitys tapahtumista.

Apteekkari Melchior suree kuollutta vaimoaan ja ryypiskelee. Apteekki on päässyt huonoon kuntoon, eikä taloudenhoitajaa ole. Poika Melchior on apteekkarin kisällinä ulkomailla ja tytär luostarissa, puutarhurina ja parantajana. Poika nousee aktiiviseksi toimijaksi, mutta tyttärellä ei ole tässä kirjassa aktiivista roolia. Hänet mainitaan vain isän ajatuksissa.

Yllättäen dominikaaniluostarista löytyy vanha, keskeneräiseksi jäänyt Tallinnan kronikka, johon on kirjattu erilaisia asioita Tallinnan historiasta; faktoja, mutta myös epävirallisempia asioita. Siihen on kirjattu myös eräs salaisuus, joka ei saa tulla julki.  Juonen kehittely tuntuu aluksi verkkaiselta: puhutaan kronikasta ja valmistaudutaan Pyhän Ruumiin kulkueeseen ja esittämään Jeesukseen kärsimysnäytelmää.

Verkkaisuus loppuu, kun huomataan, että äsken löytynyt (ja pian uudelleen katoava) kronikka onkin syynä murhiin,  joita alkaa tulla tiuhaan tahtiin. Samaan aikaan lyhytkasvuinen ja epämuodostunut Carstine-neito tietää kohta kuolevansa ja jopa odottaa sitä. Hän elää Pyhän Johanneksen vaivaistalossa ja hoitaa spitaalisia hunnutettuna, niin, ettei hänen kasvojaan voi nähdä. Carstine tuntee kronikassa olevan kauhean salaisuuden ja tietää, miksi hänen kuolemansa on väistämätön ja väilttämätön. Apteekkari Melchior herää masentuneesta horroksestaan ja alkaa selvitellä murhia. Hän saa myös innokkaan apulaisen, älykkään Bertha-rouvan, joka myös on hiljattain menettänyt puolisonsa.

Positiivisia asioita tässä kirjassa oli mm.:

- Murhaaja paljastuu vasta lopussa ja on täysin yllättävä henkilö.

- Spitaalitaudin tarkka kuvaus on kauhistuttavaa, mutta todenmukaista.

- Wakenstedin suvusta tulee mielenkiintoista lisätietoa

- Kuudennessa osassa enemmänkin esillä olevasta Lewenhartin veljeskunnasta tulee esille mielenkiintoista pohjatietoa.

- Rakkaus on vahvaa: nuorten ihmisten nopeasti syttyvää, uskollisten ulkoiset puutteet unohtavaa tai vanhempien ihmisten vähitellen kypsyvää. 

- Nyt tiedän, miten Hopi päätyi Melchiorin apteekkikoiraksi.

- Sain taas toimia salapoliisina ja aavistin tietyn oikean vastauksen.

Puutteita olivat mielestäni seuraavat:

 -Kirjoitus- tai käännösvirheitä oli näkyvissä: maanantai-aamuna, vana (pitäisi olla: vanha), käsi (pitäisi olla: käski) ja kauniinpi. Ei niitä paljon ollut, mutta haukankatseiselle lukijalle pienikin määrä on häirisevää.

- Toinen merkittävä puute on, että samannimiset isä ja poika sekoittuivat, koska heistä ei käytetä mitään epiteettiä, kuten esimerkiksi "nuori Melchior" tai "apteekkari Melchior". Vaikka nimet suvussa on perinteisesti samoja isällä ja pojalla,  ja ammattikin kulkee suvussa, epiteetit helpottaisivat lukijaa ymmärtämään, kummasta on kyse. Esimerkiksi s. 128 puhutaan isä Melchiorista, ja s. 129 yllättäen ja varoittamatta aletaankin puhua poika Melchiorista. Rinnakkaisilla sivuilla olevat Melchiorit menevät hetkiseksi lukijalla sekaisin, vaikka tekstiyhteydestä sitten pääseekin selvyyteen, kummasta puhutaan.

Apteekkari, isä-Melchior,  liitetään kirjan lopussa myös suuremman salaisuuden vartijaksi, jonka tunnusmerkiksi hän saa painavan sinettisormuksen. Jos kirjan viimeiset tapahtumat jäävät epäselviksi, voi selvyyttä ehkä  saada tutustumalla Temppeliherrain ritarikuntaan, esimerkiksi Wikipedian avulla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Temppeliherrain_ritarikunta

Tässä linkki aikaisempiin sarjan postauksiini:

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

P.S. Kirjan alaotsikko puuttuu tästäkin kirjasta.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suomentanut Jouko Vanhanen

Kas vain, tässä Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa ei näköjään olekaan alaotsikkoa, niin kuin aiemmissa lukemissani sarjan kirjoissa. Kirja on sarjan neljäs osa.

Tapahtumat käynnistyvät heti alussa, kun Apteekkari Melchior matkustaa Piritan luostariin ihan muissa asioissa, mutta melkein kompastuu kuristettuun ruumiiseen. Murhattuja alkaa tulla esiin tuon tuostakin, vähän liiankin useasti. Onko murhaaja ulkopuolinen vierailija, mahdollisesti pyhiinvaeltaja vai - kauhistuttavasti -  luostarin vakituinen asukas?  Epäiltyjä on useita; jopa luostarin kaunis abbedissa voisi olla syyllinen.

Samantapainen suljettu tapahtumaympäristö on mm. Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (tunnettu aiemmin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa) ja Umberto Econ Ruusun nimi -kirjoissa. Kummassakaan näistä ei kuitenkaan ollut viittauksia murhaajan perversioon saada surmaamisesta sukupuolista nautintoa.

Yksityiselämän puolella Apteekkari Melchiorin kaksoset ovat jo nuoria apteekkiharjoittelijoita, joita vastuutetaan kallisarvoisen lääkkeen valmistamiseen, kun äiti Keterlyn sairastuu vakavasti. On jopa otettava käyttöön kaikkein kallisarvoisin lääkeaines, jota säilytetään lukitussa kaapissa, jonka avain roikkuu aina Melchiorin kaulassa. Poika Melchior lähetetään ulkomaille kokeneen apteekkarin kisälliksi, ja uudenlainen elämänvaihe alkaa myös Agathalla, mikä näkyy vielä sarjan myöhemmissä osissa.

Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja -kirjassa oli mielenkiintoista syyllisen löytämisen lisäksi erilaisten lääkeainesten esittely ja lääkkeiden valmistaminen sekä Piritan luostarin nunnien käyttämä äänetön merkkikieli, jonkinlainen viittomakieli, jonka Hargla on rekonstruoinut 1100-luvun alkulähteiden pohjalta. Kirjan alkusanoissa Indrek Hargla sanoo, että kaikki tässä kuvatut merkkikielen merkit ovat aitoja, myös ne, joiden avulla Melchior ratkaisee murhien arvoitukset. Kylläpä on mahtavaa taustatyötä!

Kuudesta Apteekkari Melchior -kirjasta olen nyt lukenut neljä, ja kaksi viimeistä odottelevat jo valmiina pinossa. Seuraavaksi luen viidennen osan, ja lopuksi ensimmäisen. Vaikka järjestys on väärä, kronologisuuden pystyy kyllä tavoittamaan näinkin, vaikka parasta varmaan olisi lukea sarja järjestyksessä.

Tässä linkki muihin sarjan postauksiin blogissani:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

Ja tässä on vielä koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja:

• Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 

• Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 

• Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 

• Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 

• Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

• Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, suom. Jouko Vanhanen. Into, 2019        (https://fi.wikipedia.org/wiki/Indrek_Hargla)

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

No nyt olen jo koukussa Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarjaan! Kolmas lukemani sarjan kirja on Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Se on sarjan kolmas osa.

Pyövelin tytär, joka on hyljeksitty isänsä ammatin vuoksi, on silminnäkijä rikokselle, jota apteekkari Melchior alkaa selvitellä. Pyövelin tytär rakastuu ja saa myös vastarakkautta. Vihdoinkin tuntuu, että elämällä on jotain annettavaa Wibekellekin. Onni jää kuitenkin lyhyeksi, kun Wibeke ja myös nuori dominikaani veli Vikerus joutuvat rikoksen kohteiksi. Rikokset ja niiden selvittelyt sijoittuvat Tallinnaan noin kuukauden ajalle vuonna 1422.

Jälleen kerran juonessa on taitavia harhautuksia, ja syylliset saadaan selville vasta aivan kirjan lopussa. Tällä kertaa apteekkari Melchior järjestää oikein spektaakkelimaisen näytöksen silmänkääntäjän korttitemppujen avulla. Samantapaisia sessioita saattoi Hercule Poirotkin järjestää.

Harglan Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär on monella tavalla mielenkiintoinen lukukokemus. Minua viehätti noppa- ja korttipelit sekä juhlaruuat,  ja mietin, ovatkohan nämä tiedot faktoihin perustuvia. Voisiko pelejä siis edelleen pelata ja voisiko juhla-aterian valmistaa ohjeiden mukaan? Lisäksi oli mielenkiintoista tutustua siihen, kuinka tärkeä  ammattitaitoinen pyöveli on ollut yhteisössä. Pyöveli oli arvostettu ammattilainen, jota ilman kaupunki olisi joutunut sekasortoon,  ja elämä kaupungissa olisi muuttunut turvattomaksi.

Kirjassa on tällä kertaa mukanan myös suomalainen, vaikkakin vain hirtettävänä maantierosvona. Apteekkari Melchior on kiinnostunut vainajan maksasta, aivoaineesta, kallosta ja silmistä, joita käytetään eri tavoin valmistettavissa lääkkeissä. Tämä on ällöttävää, mutta toisaalta ovathan nykyajan elinsiirrotkin ajatuksena kammottavia, mutta samalla tavalla toiselle tarpeeton muuttuu toiselle tarpeelliseksi, jopa hengen pelastavaksi.

Minun oma salapoliisitehtäväni oli arvuutella tietenkin syyllisiä, mutta myös miettiä, mikä oikein on Melchiorin suvun miesten kirous. Ensiksi epäilin epilepsiaa, mutta nyt olen ehkä voimakkaan migreenin tai jopa Hortonin syndrooman eli itsemurhapäänsäryn kannalla. Apteekkarihan voi juosta pää edellä tiiliseinään vaimentaakseen tajuntansa, kun kirous iskee. Linkissä on Horton-potilaan kuvausta omasta olostaan. Se tuntuu sopivan myös apteekkari Melchioriin, mutta sehän on toki vain yksi olettamus:

https://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/talta-tuntuu-itsemurhapaansarky-huudan-ja-yritan-vain-pysya-hengissa

Tässä on linkki muihin Apteekkari Melchior -sarjan postauksiini:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla

Ja tässä on vielä koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja, jonka lukemista järjestyksessä suosittelen.

• Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 

• Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 

• Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 

• Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 

• Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

• Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, suom. Jouko Vanhanen. Into, 2019        (https://fi.wikipedia.org/wiki/Indrek_Hargla)

Marko Kilpi: Undertaker 3: Kuolemanlaakso

No nyt se jatko-osa tuli! Luettuani Marko Kilven Undertaker-sarjan ensimmäiset osat jäin odottamaan jatkoa. Kuolemanlaakso jatkaa tarinaa useasta eri näkökulmasta. On Kiven tarina (nykyhetki ja menneisyys), Tuomaksen tarina (naiivi sinisilmäisyys ja rikollisuus) ja Tiinan tarina (aviomiehen itsemurhan käsittely ja päihteet). 

Marko Kilpi kirjoittaa hyvää kieltä ja käyttää tehokasta toistoa tyylikeinona. Kerronta on katkelmallista, elokuvamaista, ja usean henkilön näkökulma on esillä samanaikaisesti. Rakenne ei ole helppo, mutta se pitää hyvin otteessaan, ja jännitys säilyy loppuun asti.

Aikaisempiin osiin verrattuna Kivi on nyt heikompi hahmo, jopa hieman inhimillinen, koska kiinnijääminen voi olla lähellä. Tuomas on edelleen tahdoton räsynukke, joka vain ajautuu huonoille teille, mutta kuitenkin ihmettelee ja kyseenalaistaa Kiven toimintaa. Tuli mieleen, että Tuomas edustaa kirjassa ns. tavallisen kansalaisen tietämättömyyttä rikollisten toiminnasta ja pahuudesta, joita poliisit joutuvat työssään kohtaamaan. Poliisi-Paulin leski Tiina on mielestäni heikoin henkilöhahmo. Poliisipersoonan ja päihdepersoonan rinnakkaisuus ei mielestäni toimi uskottavasti.

Kirjan nimi Kuolemanlaakso viittaa tapahtumiin Kiven menneisyydessä ja hirvittävään henkilökohtaiseen tragediaan, jonka seurauksena Kivestä tuli kivi. Aiemmin arvelin, että tragedia on tsunami, ja tässä osassa ajatukseni sai vahvistuksen. Katastrofi on hyvin kuvattu.

Marko Kilven Kuolemanlaakso kuvaa uskottavasti poliisityötä ja kansainvälistä rikollisuutta, jossa on mukana myös poliiseja Dũsseldorfista ja Suomesta. Anonyymiverkko mahdollistaa monenlaisen pahuuden, ostamisen ja myymisen, eikä oikein kehenkään voi luottaa. Entinen maailmanluokan idolikin voi osoittautua vaaralliseksi rikolliseksi.

Jatkuuko Undertaker-sarja vielä? Useita kysymyksiä jäi kyllä auki. Esimerkiksi Kiven henkilöllisyys on edelleen mysteeri. Mistä hänen tietonsa ja taitonsa ovat peräisin, eli onko hän kouluttautunut johonkin ammattiin, lääkäriksi tai poliisiksi? Viittauksia siihen, että hän olisikin vaihtanut henkilöllisyytensä annetaan, mutta syy siihen jää auki. Mikä on poliisi Saaren osuus rikollisten suojelemisessa? Mihin hän on sotkeutunut? Sinetöityikö Tuomaksen kohtalo? Onko Reksa seuraava eliminoitava kohde? Miten kauan Kivi voi jatkaa touhuaan jäämättä kiinni?

Kiven täydellinen kaksoiselämä ja Leenan rajaton luottamus hoksauttavat minua siitä, että kyseessä on fiktiivinen tarina, vaikka sitä alkaakin välillä lukea totena.

Kilpi tuntee käytännön poliisityön, ja oikean elämän poliisien väsymisestä ja turhautumisesta voisi kertoa seuraava lainaus:

"Mihin tää kaikki johtaa? Koko saatanan yhteiskunta murenee. Oikea ja väärä hämärtyy. Väärästä tulee koko ajan houkuttelevampi vaihtoehto. Kannattavampi. (s. 164)"

Antti Rinteen hallitus lupasi lisää resurssseja poliiseille ja lisää poliiseja. Toivottavasti tämä toteutuu.

Tässä postaukset aiemmista Undertaker-sarjan osista:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search/label/Marko%20Kilpi

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus: rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suomentanut Jouko Vanhanen

Apteekkari Melchior ja Rataskaivokadun kummitus on Melchior-sarjan sarjan toinen osa, ja myös minulle toinen lukemani sarjan osa. Huomasin, että vaikka kirjat ovatkin erillisiä tarinoita, tietty kronologisuus niissä on. Aloitin lukemisen vahingossa kuudennesta osasta, jossa apteekkari Melchiorin vaimo on kuollut ja poika on jo aikuinen. Kakkososassa poika ja hänen kaksoissisarensa ovat vielä lapsia, ja vaimo Keterlyn hyvissä voimissa.

Aloittaessani sarjan lukemista, koin tarinan aluksi rönsyävän liian laajalle ja suorastaan uuvuttavan minut yksityiskohdillaan. Lopputulema oli kuitenkin positiivinen.

(Tässä aiempi postaukseni  Apteekkari Melchiorista ja Gotlannin pirusta: https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Indrek+Hargla  )

Toinen lukukokemus oli helpompi. Tarinaa ja sen runsautta oppi lukemaan, ja sadan sivun jälkeen oli jo vaikea lopettaa.

Apteekkari Melchior on arvostettu yhteisön jäsen, raadin palvelija ja terävä-älyinen salapoliisi, jos niin voi sanoa keskiajan henkilöstä. Hänestä tekee inhimillisen Wakenstedet-suvun kirous, joka siirtyy vain suvun miespuolisille jäsenille. Sitä kuvataan hulluuskohtauksena, mutta ehkä se on epilepsia. Apteekkari yrittää ehkäistä kohtausta joko hakkaamalla päätään seinään tai juomalla itse keittämäänsä lääkejuomaa. Lisäksi inhimillistä on hänen onnellinen avioliittonsa viisaan ja mukavan vaimon kanssa sekä lapset, joita isä ylpeänä nostelee syliinsä. Hahmo on hyvin kirjoitettu ja moniulotteinen, kuten myös muut henkilöhahmot.

Rataskaivokadun kummitus on jännittävä rikosromaani, jossa osa rikoksista ulottuu n. 70 vuoden taakse, ja osa tapahtuu kirjan nykyhetkessä. Vanhat rikokset ovat kuvottavia ja brutaaleja, ja mielikuvat jäävät häiritsemään herkkää lukijaa pitkäksi aikaa. Samoin visuaaliset kuvaukset kidutuksesta, silpomisesta ja ruumiinosien kauppaamisesta ovat herkälle lukijalle melkoinen koettelemus, mutta liittävät tarinan kyllä "keskiajan pimeyteen", eli ne luovat varsin uskottavaa fiktiota.

Entäpä se kummitus? Kyllä... sekin saa karmean selityksensä, ja kummittelu loppuu, kun piinattu sielu pääsee vapauteen ja sitä kautta ikuiseen rauhaan.

Monet samanaikaiset ja irrallisilta tuntuvat tapahtumat punoutuvat lopussa yhteen, ja motiivit paljastetaan kunnon klassisen salapoliisiromaanin tapaan. Aion jatkaa Apteekkari Melchior -sarjaan tutustumista. Useampi sarjan osa on jo lainattuna kirjastosta. Ja uusille lukijoille tosiaan vinkki: Kannattaa lukea järjestyksessä.

Tässä on  koko suomennettu Apteekkari Melchior -sarja: 

• Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus : rikosromaani vanhasta Tallinnasta, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2011 

• Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2012 

• Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2013 

• Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, suom. Jouko Vanhanen. Moreeni, 2014 

• Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka.. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni, 2015. 

• Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru, suom. Jouko Vanhanen. Into, 2019        (https://fi.wikipedia.org/wiki/Indrek_Hargla)

Tästäkin kirjasta opin uusia sanoja: Nyt tiedän, miltä näyttää papurikkohevonen ja mikä on dörnse. Sanojen merkitys oli pakko tarkistaa. Tämäkin lisää tunnetta ajankuvan aitoudesta, kun kaikkea ei selitetä valmiiksi.