Pekka Hiltunen: Syvyys

Odotin Pekka Hiltusen uutta kirjaa Syvyys, enkä todellakaan pettynyt. Syvyys on neljäs osa Hiltusen Studio-sarjasta. Aiemmat osat ovat Vilpittömästi sinun (2011), Sysipimeä (2012) ja Varo minua (2015), jotka olen kaikki lukenut, mutta niistä ei ole blogipostausta, koska ne ovat ilmestyneet ennen blogin syntyä. Sarja kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä, sillä tapahtumat pohjautuvat edellisten kirjojen tapahtumiin, vaikka ovatkin itsenäisiä teoksia.

Vilpittömästi sinun voitti Vuoden johtolanka -palkinnon, Kirjakauppojen Laila Hirvisaari -palkinnon ja Kaarlen kirjallisuuspalkinnon. Studio-jännärisarjan aloittanut teos on ollut Suomessa arvostelumenestys ja sen käännösoikeudet on myyty jo kuuteen maahan ( https://www.wsoy.fi/kirja/pekka-hiltunen/syvyys/9789510442258 )

Wsoyn mukaan trillereistä on tekeillä myös kansainvälinen tv-sarja, mikä onkin ymmärrettävää. Kirjat ovat hyvin jännittäviä, ja henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja. Kaksi vahvaa suomalaisnaista ovat keskeisiä tapahtumien kannalta. Mari johtaa Lontoossa toimivaa Studiota, joka käy taistelua monenlaisia vääryyksiä vastaan. Studio on monitaitoisten ammattilaisten tiimi, johon toinenkin suomalaisnainen, Lia, kuuluu.

Kirjan osien otsikot ovat kuvaavia ja tehokkaita:
Osa 1: Taivaalta putoava ihminen
Osa 2: Tuonpuoleisen kutsu
Osa 3: Maailman ääri

Hiltunen osaa luoda jännitystä uskottavasti, realistisella otteella. Pahojen hahmojen ja pelottavien tapahtumien kuvaaminen on voimakasta, niin että ne tulevat herkimmillä ehkä uniinkin, mutta ne ovat uskottavia ja tietyllä tavalla tyylikkäitä. Hahmot ja tapahtumat eivät mene överiksi, eikä väkivallalla mässillä.

Syvyys-kirjassa pidin myös siitä, kuinka Tujuka, laittomasti Espanjassa elävä siirtolaisnainen, nousee rohkeaksi ja älykkästi toimivaksi naiseksi miehensä kuoleman jälkeen. Suru on syvä, ja pettymys siitä, että paremman elämän toiveet romahtivat, on suunnaton. Tujuka kääntää kuitenkin surun ja pettymyksen voimakseen. Hän nousee keskeiseen rooliin tapahtumien selvittämisessä. Ihailin sitä, kuinka Hiltunen kirjoitti hänet yksilöksi, ihmiseksi, eikä pelkästään mustaksi laittomaksi siirtolaiseksi. Tämä piirre on Pekka Hiltuselle tyypillistä: Myös kirjoissa Iso ja Onni hän on ihmisen puolella, kaikenlaisia luokitteluja vastaan.

Syvyys-kirjan miljöö on konkreettisesti syvyyksissä, huonokuntoisen kaivoksen käytävillä ja onkaloissa, ja vaikka joka hetki ei syvyyksissä ollakaan, kaivokset ovat koko ajan läsnä. Studion seuraava tehtävä liittyy juurikin Espanjassa olevaan kaivokseen ja sen orjuuttaviin työoloihin.

Syvyys-nimi viitannee myös Marin persoonaan liittyvään syvemmän taustatiedon antamiseen. Tiedot selittävät sitä, miksi Mari on aina varuillaan. Tähän asti lapsuuden traumoihin on viitattu epäsuoremmin, mutta nyt tietoa Marin menneisyydestä tulee enemmän. Samalla ymmärrys Maria kohtaan lisääntyy.

Syvyys-nimi toimii nähdäkseni myös kolmannella tasolla: syvän pahuuden tasolla.  El Pico, hakkumies,  on kauhistuttava ja paha, mutta Maria ja hänen läheisiään uhkaa myös vielä syvempi pahuus, joka nousee yllättävästi aivan läheltä.

"Mari käännytti yhden meistä meitä vastaan...

             ...Te voitte käyttää yhtä heistä, Äiti sanoi. Yhtä Marin läheltä."

Tarinan loppu viittaa siihen, että koko tarina ei vielä ole päätöksessä. Toivottavasti jatkoa tulee! Onko tulossa vielä viimeinen taistelu kahden tasavahvan toimijaryhmän välillä? Mikä on Studion tulevaisuus? Miten Mari selviää kaikesta? Onko henkilökohtaiselle elämälle tilaa?


Tässä on vielä aiempi postaukseni Pekka Hiltusen kirjasta Onni. Postauksessa viitataan myös muihin Hiltusen teoksiin.

https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pekka+Hiltunen

Pekka Hiltunen ja ainutlaatuiset ihmiset

Olen lukenut Pekka Hiltusen koko tuotannon. Vilpittömästi sinun (2011), Sysipimeä (2012) ja Varo minua (2015) muodostavat yhdessä Studio-sarjan, joka kertoo ainutlaatuisten ja erikoistaitoisten ihmisten tiimistä, joka erilaisin ja vaarallisinkin keinoin puuttuu yhteiskunnan ongelmakohtiin ja rikoksiin. Pidin sarjasta, ja kuulin siitä hyvää palautetta myös ystävältäni, jolle suosittelin sitä. Vuonna 2013 ilmestyi Iso, jonka päähenkilö on huomattavan ylipainoinen nainen, joka kertoo elämästään ja siitä, miten häneen suhtaudutaan lihavuuden vuoksi. Muistaakseni kirjaa kehuttiin juuri siitä, kuinka hyvin Hiltunen onnistui omaksumaan naisen sielunmaiseman ja arvostamaan päähenkilöä ihmisenä.

Nyt luin Hiltusen uusimman kirjan Onni. Tässäkin kirjassa tulee hyvin esille Hiltusen tapa kuvata ihmisen ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta riippumatta siitä, kuka tai millainen hän on. Päähenkilöinä ovat Rollon (Rovaniemen) homot, (jotka kokoontuvat Luolassa), Tuulikki, (jolla on lisänimi iltatyönsä vuoksi) ja Oskari (Tuulikin poikaystävä, ex-poikaystävä ja loppuelämän ystävä). Tärkeitä hahmoja ovat myös Oskarin naiset (Emma, Petra ja tytär Saara). Rollon homot, Tuulikki ja Oskari muodostavat toisiaan rakastavan ja toisistaan huolta pitävän perheen. Perhesiteiden syvyyttä kuvastaa esimerkiksi se, että Tuulikki ei epäröi hetkeäkään matkustaa toiselta puolelta Suomea Matiaksen koiran hautajaisiin Rovaniemelle.

Päähenkilöiden lisäksi kirjan merkittävä hahmo on Roady Runner, omissa maailmoissaan elävä outo hörhö. Hän on oikealta nimeltään Aapo, Oskarin vanha koulukaveri. Vaikka Roady Runnerin maailma ei ole aivan yhtä pitävä todellisuuden kanssa, on hänenkin ajatuksilleen ja elämälleen kirjassa tilaa.

Rollon homoja ei esitellä mitenkään alleviivaavasti vain homoina, vaan nimenomaan ainutlaatuisina ihmisinä, joilla on oma elämäntarinansa. Hiltunen arvostaa henkilöitään. Tämä piirre on mielestäni läsnä kaikissa hänen kirjoissaan. Oskarin voimaeläin pingviini edustaa lauman turvaa, oikeutta olla yksilönä parven jäsen.

Kirjailijan omalla äänellä puhuvat sekä Oskari että Tuulikki. Hiltunen on toimittaja, kuten Oskarikin. Oskarin suulla puhutaan huolellisesti toimitettujen tekstien arvosta, taustatiedoista ja lähteiden tarkistamisesta, sivistyksestä ja sen vastapainona nopeudesta, amatöörimäisyydestä, helppoudesta ja klikkausjournalismista. Oskari on huolissaan siitä, että nykyaikana tällaiseen hitaaseen ja pohdiskelevaan journalismiin ei ole enää aikaa, eikä sitä arvosteta tarpeeksi.

Tuulikki puolestaan pitää ääntä homojen ihmisoikeuksista: kaikkien pitäisi saada elää elämäänsä rauhassa pelkäämättä leimaavaa luokittelua tai väkivaltaa. Taiteilija haluaa olla taiteilija, ei periferiasta tuleva homotaiteilija. Homous ei ole syy tulla hakatuksi.

Molempien henkilöiden puheisiin ja ajatuksiin on helppo samaistua, koska Hiltunen tuo asiansa taitavasti esille. Oskari kyllä vähän saarnaa, mutta olen hänen kannallaan. Minäkin arvostan pitkäjänteistä  työskentelyä, asioihin perehtymistä, kriittistä ajattelua ja sivistystä. - "Sivistys ei ole elitismiä. Se on kykyä ymmärtää ja analysoida ympäröivää maailmaa laaja-alaisesti sortumatta liian helppoihin mustavalkoisiin iskulauseisiin." Näin kirjoitti Kaius Niemi Helsingin Sanomien verkkolehdessä 6.12.2016.

Oskari puhuu sivistyksen puolesta, kuten Kaius Niemikin. Äsken kuollut HS:n toimittaja Ilkka Malmberg edustaa luultavasti Oskarin ihannoimaa toimittajatyyppiä. Malmbergin teksteissä on sanottu olevan sekä faktat että kieli kohdillaan ja sydän mukana.  Yle Areenalla on kuultavissa ohjelma Miten minusta tuli minä? Ohjelmassa Malmberg valottaa Veikko Lavin tapaan ihmiskäsitystään: Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jotenkin näen tässä yhteyksiä Pekka Hiltusen kirjojen ihmiskäsitykseen.