Pekka Hiltunen ja ainutlaatuiset ihmiset

Olen lukenut Pekka Hiltusen koko tuotannon. Vilpittömästi sinun (2011), Sysipimeä (2012) ja Varo minua (2015) muodostavat yhdessä Studio-sarjan, joka kertoo ainutlaatuisten ja erikoistaitoisten ihmisten tiimistä, joka erilaisin ja vaarallisinkin keinoin puuttuu yhteiskunnan ongelmakohtiin ja rikoksiin. Pidin sarjasta, ja kuulin siitä hyvää palautetta myös ystävältäni, jolle suosittelin sitä. Vuonna 2013 ilmestyi Iso, jonka päähenkilö on huomattavan ylipainoinen nainen, joka kertoo elämästään ja siitä, miten häneen suhtaudutaan lihavuuden vuoksi. Muistaakseni kirjaa kehuttiin juuri siitä, kuinka hyvin Hiltunen onnistui omaksumaan naisen sielunmaiseman ja arvostamaan päähenkilöä ihmisenä.

Nyt luin Hiltusen uusimman kirjan Onni. Tässäkin kirjassa tulee hyvin esille Hiltusen tapa kuvata ihmisen ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta riippumatta siitä, kuka tai millainen hän on. Päähenkilöinä ovat Rollon (Rovaniemen) homot, (jotka kokoontuvat Luolassa), Tuulikki, (jolla on lisänimi iltatyönsä vuoksi) ja Oskari (Tuulikin poikaystävä, ex-poikaystävä ja loppuelämän ystävä). Tärkeitä hahmoja ovat myös Oskarin naiset (Emma, Petra ja tytär Saara). Rollon homot, Tuulikki ja Oskari muodostavat toisiaan rakastavan ja toisistaan huolta pitävän perheen. Perhesiteiden syvyyttä kuvastaa esimerkiksi se, että Tuulikki ei epäröi hetkeäkään matkustaa toiselta puolelta Suomea Matiaksen koiran hautajaisiin Rovaniemelle.

Päähenkilöiden lisäksi kirjan merkittävä hahmo on Roady Runner, omissa maailmoissaan elävä outo hörhö. Hän on oikealta nimeltään Aapo, Oskarin vanha koulukaveri. Vaikka Roady Runnerin maailma ei ole aivan yhtä pitävä todellisuuden kanssa, on hänenkin ajatuksilleen ja elämälleen kirjassa tilaa.

Rollon homoja ei esitellä mitenkään alleviivaavasti vain homoina, vaan nimenomaan ainutlaatuisina ihmisinä, joilla on oma elämäntarinansa. Hiltunen arvostaa henkilöitään. Tämä piirre on mielestäni läsnä kaikissa hänen kirjoissaan. Oskarin voimaeläin pingviini edustaa lauman turvaa, oikeutta olla yksilönä parven jäsen.

Kirjailijan omalla äänellä puhuvat sekä Oskari että Tuulikki. Hiltunen on toimittaja, kuten Oskarikin. Oskarin suulla puhutaan huolellisesti toimitettujen tekstien arvosta, taustatiedoista ja lähteiden tarkistamisesta, sivistyksestä ja sen vastapainona nopeudesta, amatöörimäisyydestä, helppoudesta ja klikkausjournalismista. Oskari on huolissaan siitä, että nykyaikana tällaiseen hitaaseen ja pohdiskelevaan journalismiin ei ole enää aikaa, eikä sitä arvosteta tarpeeksi.

Tuulikki puolestaan pitää ääntä homojen ihmisoikeuksista: kaikkien pitäisi saada elää elämäänsä rauhassa pelkäämättä leimaavaa luokittelua tai väkivaltaa. Taiteilija haluaa olla taiteilija, ei periferiasta tuleva homotaiteilija. Homous ei ole syy tulla hakatuksi.

Molempien henkilöiden puheisiin ja ajatuksiin on helppo samaistua, koska Hiltunen tuo asiansa taitavasti esille. Oskari kyllä vähän saarnaa, mutta olen hänen kannallaan. Minäkin arvostan pitkäjänteistä  työskentelyä, asioihin perehtymistä, kriittistä ajattelua ja sivistystä. - "Sivistys ei ole elitismiä. Se on kykyä ymmärtää ja analysoida ympäröivää maailmaa laaja-alaisesti sortumatta liian helppoihin mustavalkoisiin iskulauseisiin." Näin kirjoitti Kaius Niemi Helsingin Sanomien verkkolehdessä 6.12.2016.

Oskari puhuu sivistyksen puolesta, kuten Kaius Niemikin. Äsken kuollut HS:n toimittaja Ilkka Malmberg edustaa luultavasti Oskarin ihannoimaa toimittajatyyppiä. Malmbergin teksteissä on sanottu olevan sekä faktat että kieli kohdillaan ja sydän mukana.  Yle Areenalla on kuultavissa ohjelma Miten minusta tuli minä? Ohjelmassa Malmberg valottaa Veikko Lavin tapaan ihmiskäsitystään: Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jotenkin näen tässä yhteyksiä Pekka Hiltusen kirjojen ihmiskäsitykseen.