Jyri Paretskoi: Sinä et tiedä minusta mitään

Sattumalta tulin lukeneeksi kaksi Jyri Paretskoin kirjaa peräkkäin. Mitään kytköksiä kirjailijaan minulla ei kuitenkaan ole. Sinä et tiedä minusta mitään on pieni ja ohut novellikokoelma, joka sisältää 15 lyhyttä, muutaman sivun mittaista,  nuorille suunnattua novellia, joiden aiheet ovat vakavia. On vakavaa sairautta, kuolemaa, yksinäisyyttä, velkoja, joita täytyy yrittää hoitaa ryöstöillä, on juopottelua, erilaisia diagnooseja, puukotuksia ... aika paljon kaikenlaista ikävää, mutta onneksi myös tavallisia nuoria ihastumisineen ja urheiluharrastuksineen.

Suositusta Shell's Angles -kirjasarjasta tuttu kirjailijan nimi, kirjan koko ja novellien lyhyys voivat olla kiva houkutin myös niille nuorille, jotka suhtautuvat lukemiseen varauksellisesti tai suorastaan ynseästi.

Novellikokoelmassa on mielenkiintoinen rakenne: henkilöiden avulla ne linkittyvät toisiinsa ja kuvaavat noin 13 nuoren elämää. Mikäli ymmärsin oikein, yksi henkilöistä on peruskoululainen, muut ovat jo hieman vanhempia, mutta kuitenkin enimmäkseen alle täysi-ikäisiä. Heidät on kuvattu aidon oloisesti.

Vakavien aiheiden vuoksi kirja oli hieman raskas luettava, ja välillä tuntui, että kaikki mahdolliset vaikeudet on pikku kirjaan kasattu. Kirjailija itsekin kirjoittaa Kiitokset-osiossa asiasta:

"Sinä et tiedä minusta mitään ei ollut helppo kirjoitettava. Luulen, ettei se ole kovin helppo luettavakaan. Silti, tai juuri siksi, se on niin tärkeä."

Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että kirja on tärkeä. Nuorten mielenterveyden ongelmat, ahdistus, ja monenlainen pahoinvointi ovat olleet paljon esillä mediassa viime aikoina. Novellikokoelma tuo näkyvyyttä myös niille nuorille, joiden elämä ei menekään aivan kevyesti odotusten ja unelmien mukaisesti. 

Jos Jyri Paretskoin novellikokoelmaa käsitellään kouluissa, niin kuin toivon, käsittelyä helpottaa teoksen lopussa oleva henkilöluettelo ja novelleihin liittyvät kysymykset, joiden avulla lukukokemusta voi käsitellä yksin tai jonkun kanssa. Arvokasta on myös se, että kokoelman lopussa on yhteystietoja, joista voi saada tukea ja apua mielenterveyden ongelmiin tai itsetuhoisiin ajatuksiin. 

Novellikokoelman monissa novelleissa sivutaan Alexin elämää. Niinpä nostaisin hänet kokoelman keskushahmoksi. Hänen kauttaan tulee myös esille keskeinen sanoma itsensä, toisten ja elämän arvostamisesta sekä tulevaisuudenuskosta.