Joskus liikaa, aina liian vähän: Oopperalaulaja Helena Juntusen elämätarinoita (2023) on Helena Juntusen ja Petri Tammisen yhteistyön tulos. Lukijalle osoitettussa kappaleessa Tamminen valottaa, miten kirja on syntynyt. Tuli mielenkiintoinen kirja mielenkiintoisesta persoonasta, joka on ponnistanut Oulun läheltä Kiimingistä maailmantähdeksi.
Juntusesta välittyy positiivinen kuva. Teksteissä on mukana itseironiaakin kivalla tavalla. Tähteys ja tavallisuus tuntuvat olevan mukavasti samassa persoonassa. Tamminen sopii mielestäni hyvin kirjoittajapariksi. Lyhyet lauseet ja lyhyet luvut sopivat tarinoihin hyvin. Lisäksi Tamminen on kirjoittanut omalta osaltaankin huijarisyndroomasta, joka Juntustakin aika ajoin vaivaa.
Oli mielenkiintoista lukea oopperalaulajan työstä: kehon äärimmäisestä treenamisesta äänen tuottamiseksi, kielten merkityksestä, rooleihin valmistautumisesta ja myös odottamattomista käänteistä, joista Juntunen on selvinnyt hämmästyttävän nopeasti. Täytyy olla rautainen ammattitaito ja keskittymiskyky sekä hyvä muisti, että voi opetella roolin matkalla esiintymispaikalle, kun olikin vahingossa opetellut väärän roolin.
Juntunen kertoo avoimesti myös elämänsä rosopuolista. Etuliepeessä teosta kuvataan näin: "Pysäyttävä, kiertelemätön ja lämpimän humoristinen kirja klassisen musiikin maailmasta sanoo suoraan ja lumoaa rytmillään." Niinpä. Tämä oli ilahduttava lukukokemus!
Joskus liikaa, aina liian vähän: Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita on Botnia-palkintoehdokkaana. Palkinnoista ja ehdokkaista voi lukea lisää alla olevasta linkistä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti