Kerstin Ekman: Suden jälki. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

 

Kiitos sinulle, joka vinkkasit Kirjallisuuden ystävät -ryhmässä  Kerstin Ekmanin Suden jälkeä (ja ehkä muitakin hänen teoksiaan.) Tämä oli ensimmäinen Ekmanin kirja, jonka luin, mutta alkoi kiinnostaa kyllä lukea muitakin suomeksi ilmestyneitä teoksia, joita Wikipedian mukaan näyttäisi olevan melkoinen joukko:

• 30 metriä murhaa salapoliisiromaani. Suom. R. Terhomaa. (Salamasarja 79).
• Kolme pientä mestaria: salapoliisiromaani. Suom. Marja Tuovinen. Jyväskylä: Gummerus, 1963. (Salamasarja 113).
• Noidankehät. Suom. Elvi Sinervo. Jyväskylä: Gummerus, 1975. 
• Elämänlähde. Suom. Elvi Sinervo ja Liisa Ryömä. Jyväskylä: Gummerus, 1977. 
• Enkelitalo. Suom. Liisa Ryömä. Jyväskylä: Gummerus, 1980. 
• Valokaupunki. Suom. Liisa Ryömä. Jyväskylä: Gummerus, 1985 
• Tapahtui veden äärellä. Suomentanut Oili Suominen. Helsinki: Otava, 1994. 
• Herätä minut eloon. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 1998 
• Ikimuiston merkki. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2001 
• Sudentalja-trilogia:
  • Sudentalja 1: Herran armo. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2002 (Keltainen kirjasto 339) 
  • Sudentalja 2: Viimeinen uitto. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2004 (Keltainen kirjasto 356) 
  • Sudentalja 3: Raaputusarvat. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2005 (Keltainen kirjasto 363) 
• Huijareiden paraati. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2014 (Keltainen kirjasto 451) 
• Suden jälki. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Helsinki: Tammi, 2022 (Keltainen kirjasto 529) (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerstin_Ekman. Luettu 1.8.2023)  

Varsinkin kiinnostavat nuo viimeisimmät, mutta myös muut. Tapahtui veden äärellä odotteleekin jo lukupinossa.

Suden jälki oli minulle vaikuttava lukukokemus. Kirja on suhteellisen lyhyt, n. 170 sivua, mutta se on syvä ja viisas, ja löysin siitä monia teemoja. Elämää kuvataan vanhan avioparin, Ulfin ja Ingan näkökulmasta. Yhteistä elämää on eletty pitkään, yhteisiä kokemuksia on kertynyt, ja niiden myötä on syntynyt syvä kiintymyssuhde, jossa toista arvostetaan ja rakastetaan hienovaraisella tavalla. Arkinen elämä on onnellista. 

Vuoropuhelu on luontevaa, mutta sitä ei ole erotettu muusta tekstistä. Tämä on mielenkiintoinen tyylipiirre, enkä ole aiemmin tällaiseen törmännyt.

Syviä teemoja ovat mielestäni vanheneminen, vanhuuden ja nuoruuden törmäyskurssi, luopuminen, syvä elämänviisaus, inhimillisyys ja anteeksianto.