08/03/2023

Merja Mäki: Ennen lintuja

                        Kuvan osoite: https://www.suomalainen.com/products/ennen-lintuja (Luettu 8.3.2023.)


Merja Mäki ja Tommi Kinnunen kuuluvat siihen lahjakkaiden äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien joukkoon, joka on ansioitunut myös kirjailijana. Kinnusen Ei kertonut katuvansa ja Mäen Ennen lintuja (2022) kuvaavat sotaa siviilien kannalta, ja yhteistä on myös se, että naiset ovat sodan kokijoina.

Merja Mäen tarinan keskiössä on nuori Karjalan evakko, Alli. Hän vastaa evakkomatkalla kälynsä kanssa eläinten kuljettamisesta. Tässä Mäen kirja saa yhtymäkohdan Rosa Liksomin Väylä- romaaniin. Nuorten eläintenkuljettajien taival Laatokan rannalta Seinäjoelle on pitkä ja raskas. Omien vaikeuksien lisäksi on kohdattava myös eläinten kärsimys talvipakkasella. Allin on autettava lehmää poikimisessa ja tehtävä pakon edessä päätös vastasyntyneen vasikan armahtamisesta kuolemalla. 

Kotona Alli koki kälynsä Sylvin kilpailijakseen, mutta evakkomatkan aikana suhde muuttuu sisarrakkauden kaltaiseksi luottamukseksi ja ystävyydeksi. Perillä Seinäjoella sairas ja heikko Sylvi synnyttää tyttären, josta Alli lupaa pitää huolta. Keskoslapsen pelastamisessa ja Allin uuden elämänvaiheen tukemisessa sairaalan rohkealla osastonhoitaja Lehtisellä on riittävästi vaikutusvaltaa ja auktoriteettia, joiden edessä myös ylilääkärin on taivuttava.

Kuvittelen, että Allin tarinan selvittely ja taustatietojen kerääminen on voinut lähteä liikkeelle Allin ja Vilhon vihkikuvasta piirongin päällä ja johtanut sen jälkeen laajemmin faktojen selvittelyyn. Jossakin lukemisen vaiheessa tuli tunne, että Alli olisi kirjoittajan isoäiti ja että tarina olisi kehkeytynyt myös muiden suvun valokuvien ja tarinoiden perusteella.  Luettuani huomasin, että aavistukseni oli osunut oikeaan: Mäki todellakin on evakon lapsenlapsi, kuten Anna-lehden haastattelusta käy ilmi. (https://anna.fi/yleinen/evakon-lapsenlapsi-merja-maki-monessa-meissa-on-kaipaus-kotiin-jossa-ei-ikina-edes-asunut. Luettu 8.3.2023)

Merja Mäen Ennen lintuja -kirjassa on paljon positiivista: Kieli on kaunista ja kuvailevaa, pysähtyvää. Kansanperinnettä ja -runoutta käytetään osana kerrontaa. Linnut symboloivat kauniisti toivoa. Allin vahvan persoonan, arkijärjen käytön ja Karjalan tärkeyden kuvaaminen on onnistunutta. Kirjailijan eläytyminen nuoren evakon elämään on uskottavaa.  Kantaväestön suhtautuminen siirtolaisiin on tuttua muista yhteyksistä. Positiivisia ihmisiä ja ihmissuhteitakin on, vaikka kipukohtana koko ajan onkin Allin äidin osoittama kylmä halveksunta ja julma rakkaudettomuus. 

Alli hoiti jo 10-vuotiaana pikkuvelikaksosia ja pikkusisartaan. Kerran veljille aiheutui vaaratilanne, josta äiti jaksaa aina vain muistuttaa. Ehkä se on kuitenkin vain yksi syy vihaan,  sillä äidin persoonassa on myös jotain todella pelottavaa. Vaikka äidin viha Allia kohtaan on voimakasta, Alli muistaa silti äidistä myös pari hellää tilannetta. Se oli minusta lohdullista ja armahtavaa. Mietin myös, onko äiti nykytermein kuvattuna ylikuormittunut ja tunteidensa käsittelyyn kykenemätön tai peräti narsistinen henkilö? Tuli mieleen, että ehkä äidin toiminnassa voitiin myös kuvata kansanrunoudesta tuttua "Tyttö syntyi, tyhjä syntyi"  - ajatusta. Onneksi Alli uskaltaa lopulta irrottautua äidin otteesta ja ottaa elämän omiin käsiinsä.

Ennen lintuja -kirjan kieli on mielestäni vahvuus ja samalla myös heikkous. Minua alkoi vaivata toistuvat kalevalaiset sanat ja sanonnat, jotka eivät runsaudessaan aina tuntuneet luontevilta, vaan tarkoituksellisilta. Esimerkiksi tällaiset sanat pistävät silmään: "kotitanhuvat",  "maamo", "älä kielastele".

"Pertin" pystyin päättelemään pirtiksi ja "pihkamaidon" ternimaidoksi, mutta monet ilmaukset jäivät käsittämättömiksi ja olisin kyllä ilahtunut sanastosta, jossa niitä olisi selitetty. Esimerkkejä näistä selitystä odottaneista sanoista voisivat olla vaikka nämä: "kunnollista kitsuaa", "tassimuhkura", "votjakka olo" ja "kiesa (kaurakiesa)".

Koska lukemistapani on hyvin analyyttinen, jäin kiinni muutamiin hämmentäviin yksityiskohtiin: Kirjassa puhuttiin sukkahousuista, vaikka niiden historia alkoi vasta paljon sota-aikaa myöhemmin. Kudelman pudotessa lattialle, lankarulla vieri jonnekin; eikö sen kuitenkin pitäisi olla lankakerä? Olikohan sota-aikana myöskään odotettavissa kaakaota kotoa tulevasta paketista? Onko rasavilli-sana ollut jo käytössä ennen sotaa syntyneestä lapsesta? Edesmennyt, sodan kokenut, äitini käytti ilmausta "ennen tyttönä ollessa" merkityksessä 'ennen naimisiin menoa'. Alli käyttää sanontaa kuitenkin viittaamaan omaan lapsuuteensa tai murrosikäisyyteensä, eli nuorempaan itseensä. Naimaton hän kuitenkin tuossa vaiheessa vielä oli.

Lievästä kritiikistäni huolimatta Merja Mäen Ennen lintuja ansaitsee paikkansa suomalaisena sota-ajan kuvauksena ja varsinkin siviilien näkökulman esille tuomisessa. Mäki sai kirjastaan Tulenkantaja-palkinnon. Tulenkantaja on Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan vuonna 2012 perustama kirjallisuuspalkinto. Se myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle suomalaiselle teokselle, jolla arvioidaan olevan mahdollisuuksia menestyä käännöksenä Euroopassa  ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulenkantaja_(palkinto). (Luettu 8.3.2023)

Käännösoikeudet onkin jo myyty Ukrainaan, Ruotsiin ja Ranskaan.  ( https://www.sttinfo.fi/tiedote/merja-maki-sai-tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon-evakkoromaanistaan-ennen-lintuja?publisherId=3579&releaseId=69959364 (Luettu 8.3.2023)

Kauniin kannen on suunnitellut Jenni Noponen.


Sukkahousujen historiasta voi lukea lisää vaikkapa seuraavista linkeistä:

https://www.kirjastot.fi/kysy/koska-sukkahousut-tulivat-suomeen-kuinka (Luettu 8.3.2023)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukkahousut (Luettu 8.3.2023)




2 kommenttia:

  1. Pidin tästä kirjasta, vaikka tuo äitisuhde oli kammottava ja siitä oli hirvittävää lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kyllä! Olinkin iloinen, että Allilla oli kuitenkin pari hyvän hetken muistoa äidistä. Kyllä minäkin ehkä positiivisen puolelle jäin, vaikka esitin myös kritiikkiä.

      Poista