Tieteen Kuvalehden mukaan Orion on yksi yötaivaan selvimmin erottuvista tähdistöistä. Etenkin Orionin vyö, joka koostuu kolmesta samalla suoralla olevasta kirkkaasta tähdestä, on helppo löytää. (https://tieku.fi/maailmankaikkeus/tahdet/tahdistot/orion-nain-loydat-orionin-tahdiston Luettu 14.1.2023)
Vanhasta tottumuksesta otaksuin, että Maarit Verrosen kirja Orionin vyö (2022) liittyy tulevaisuuteen ja scifi-maailmaan. Yllätyin, että näin ei ollutkaan, ja itse Orionin vyökin tuntui olevan melko lailla sivuroolissa koko kirjassa. Onhan sillä toki tärkeä merkitys turvan ja henkisen paikalta pakenemisen kannalta, mutta paljon tapahtuu ilman, että Orionin vyötä edes mainitaan. Kirjan nimi on mielestäni hieman harhaanjohtava. Siksi somistin kuvankin hieman harhaanjohtavaksi, niin että voi kysyä, missä se kirja oikein on.
Tarina kyllä lähtee vetämään heti, ja miljöön ja henkilöiden tarkka kuvailu tekee eläytymisen helpoksi. Päähenkilönä on Mipi Ii, altru. Muitakin altruja on, ja heidät kutsutaan tekemään aika ajoin vaikeita ja vaarallisia tehtäviä, joita muut eivät tee. Altrut tekevät, mitä käsketään, eivätkä kysele.
"Meitä oli tuolla komennuksella kaksikymmentä. Jokainen oli jäntevä ja laiha, lyhythiuksinen tai kalju, monin tavoin arpeutunut. Poikkeuksellisesti meillä oli yllämme melko paljon sotilasunivormujen osia. Meidän ei haluttu erottuvan liikaa sotilaista, jotta kenelläkään ei heräisi kysymyksiä."
Lukemisen ajan huomioni oli altrussa ja yritin selvittää, mikä altru oikein on. Altrut ovat hämmästyttävän monitaitoisia, kyselemättömiä ja jollakin tavalla tunteettomia. He sopeutuvat kaikkiin olosuhteisiin ja tulevat toimeen vähällä. Heille tehdään henkilötodistuksia ja passeja tarpeen mukaan ja lähetetään eri puolille maailmaa erilaisiin tehtäviin.
Aluksi ajattelin altrun olevan robotti, mutta kun hän kuitenkin söi, peseytyi ja kävi tarpeillaan, päädyin kyborgivaihtoehtoon. Lopulta jouduin toteamaan, että olin väärässä kummankin ajatuskuvion osalta. Se vähän harmittaa, kun mielestäni oma ajatukseni olisi ollut hyvinkin mahdollinen. Olin kuitenkin väärässä genressä ja väärässä ajassa.
Tapahtumapaikat vaihtelevat tarinassa nykyhetken ja menneisyyden välillä. Mipi Ii toimii kertojana tarinan nykyhetkessä, ja muistojen kautta tulee tietoa myös erilaisista menneistä altrutehtävistä erilaisissa paikoissa.
Tapahtuma-aika ei yllätyksekseni ollutkaan tulevaisuus, vaan 2000-luvun toinen vuosikymmen. Nykyaikaan viittaa mm. englannin kielen käyttäminen kansainvälisenä kielenä, kahden henkilön akateeminen koulutustausta, YK-sotilaat, italialainen muotilehti, National Geographic - ja Soldier of Fortune -lehti.
Vaikka nykyhetken ja menneisyyden tapahtumien aika on suurin piirtein sama, Mipi Iin kokemukset ovat tapahtuneet kuin kahdessa eri maailmassa. Erityisesti nimeämättömän levottoman maan ja linnoituksen tapahtumat ovat kuin kaukaa menneisyydestä tai kaukaisesta tulevaisuuden dystopiasta. On vaikea uskoa, että nekin olisivat nykyaikaa. Samalla tavoin on vaikea uskoa, että esim. talebanit elävät nykyajassa.
Takakansitekstissä kirjaa kuvataan näin: "Maarit Verronen pohtii uusimmassa romaanissaan isoja globaaleja kysymyksiä allegorisen tarinan kautta." Kyllä, ymmärsin tämän. Ja lopulta ymmärsin myös, mikä altru on. Täytyy myöntää, että sitä oli hieman vaikea hyväksyä, koska selitys ei mielestäni aivan sopinut siihen kuvaan, jota heidän taidoistaan ja tehtävistään tarinassa annettiin. Jäi olo, että jokin tässä kuvassa ei asetu paikoilleen. Tuntui, että tarina eteni omaan suuntaansa ja globaali kysymys liitettiin siihen päälle. Nämä ovat kuitenkin aina tulkintoja.
Takakansitekstin loppuosaa en aivan allekirjoita. "Hän kysyy, mitkä ovat tavallisen ihmisen mahdollisuudet tehdä edes pieniä rakentavia tekoja maailmassa, jossa oman edun tavoittelu uhkaa jyrätä kaiken inhimillisen ja kauniin." Minä ymmärsin kirjan keskeisen ajatuksen hieman toisella tavalla.
Paikoitellen tapahtumat ovat julmia, mutta taitavasti kerrottuna ne eivät tuntuneet ahdistavilta. Mipi Iille ne kaikki ovat totta ja hän on ne kokenut. Kaiken kokemansa jälkeen Mipi Ii on tyytyväinen, kun elämä on aivan tavallista. Voi asua helsinkiläisessä kerrostalossa, käydä omalla saunavuorolla saunassa ja heittää löylyä niin paljon kuin haluaa.
Alla olevasta linkistä voi lukea postaukseni Maarit Verrosen kirjasta Hiljaiset joet. Siinä ainakin ollaan scifi-maailmassa.
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Hiljaiset+joet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti