Kirja tarjosi mielenkiintoista luettavaa monista maista ja maanosista, niiden ihmisistä, eläimistä ja tavoista. Kirjassa pysytään realismissa ja omissa havainnoissa, eikä onneksi lähdetä rakentamaan jotain fiktiivistä tarinaa matkojen ympärille. Sellaiseenkin vastikään törmäsin.
Matkalla paratiisiin osoitti, että tällaisella matkalla matkavalmistelut ja etukäteistiedot ovat erityisen tärketä. Aivan kaikkia nykyaikaisia tietoteknisiä apukeinoja ja älypuhelimia ei vielä tuolloin ollut käytettävissä, mutta tietokone oli kuitenkin mukana. Sen akun kestävyyteen viitataan. Millainen kone oli? Jäin myös miettimään, miten netti toimi tuohon aikaan ja eri puolilla maailmaa. Aikaa on kulunut kuitenkin jo 25 vuotta, ja filmirullatkin ovat käyneet harvinaisiksi.
Kotipaikkakunta tulee kirjailijalle yllättävästi vastaan toisella puolen maapalloa, Australiassa
"Olemme tulleet pääsiäispyhiksi kauneimpaan ja eksoottisimpaan paikkaan, jonka Nigel tietää: eukalyptusmetsään, joka muistuttaa lähinnä Haukiputaan männikköä, juuri sellaista, jota sain nuorena tuijotella ikkunasta niin paljon kuin ikinä jaksoin. Mutta aavikon poika Nigel on haltioissaan."
Matkalaisilla oli positiivinen ja avoin mieli, ja kummallakin myös omia kiinnostuksen kohteita ja toimintoja. Oli mielenkiintoista päästä nojatuolimatkalaisena mukaan tuohon ainutlaatuiseen kokemukseen.
Elämä on ihanaa, monipuolista ja yllättävää. Siitä voi nauttia, kun uskaltaa elää täysillä ja ottaa vastaan, mitä sillä on annettavana. Maailmanympärimatka on suurta. Viikon matka jonnekin on hienoa sekin, mutta elämään voi toivottavasti suhtautua avoimin mielin, myös silloin, kun ei mene minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti