"Minun mieheni kertoo minun mieheni kuolemasta. Minä olen naimisissa, ja leski. Minulla on poika, mutta en ole äiti. Minulla on elämä, joka on tehty mahdottomaksi elää."
"Yksi toukokuinen lauantai hiljaisessa pikkukaupungissa. Miehen ja kahden eri-ikäisen naisen historiat punoutuvat yhteen omituisia teitä, kun jokainen heistä ajautuu tekemään tiliä tekojensa, meneisyytensä ja valintojensa kanssa...
...Kolmen kertoja toisistaan kimpoilevat tarinat muodostavat heijastusten ja vastaheijastusten sarjan, lopulta myös itsensä peilikuvan." (Takakansitekstejä)
Maritta Lintusen Heijastus avautuu takakansitekstien valossa varsin mielenkiintoisesti. Ihmiset tulevat näkyviksi ja kokonaisiksi persooniksi vähitellen. Kerrontatekniikka on jälleen upeaa: henkilöt esitellään toisten ihmisten puheissa tai ajatuksissa vaivihkaa ja alleviivaamatta. Ihmisten elämät punoutuvat pikkuhiljaa yhteen tarinassa, niin kuin ovat jo aiemmin punoutuneet fiktiivisessä todellisuudessa.
Tuomas palaa kotipaikkakunnalleen pitkän ajan jälkeen. "Minulla on ollut jo pitemmän aikaa sama päähänpinttymä: on päästävä käymään täällä yksin, kenenkään tietämättä. On nähtävä vielä kerran pienimmätkin yksityiskohdat."
Saaralle Tuomas näkyy heijastuksena ikkunassa, ja näky saa hänen vaivalla kokoamansa maailman murentumaan. Kädetkin vapisevat ja sydän muljahtelee.
Suvi on tullut hoitamaan vanhempiensa asioita ja valmistelemaan mökin myyntiä. Hänellä on "kärsinyt, elämän lyömä katse."
Sitten on vielä Tuomaksen isä Martti Hamara ja Saaran mies Pauli Vahtola, Riekkinen, juoppo-Koistinen ja poliisi sekä muutama muu. Saara kaipaa elämäänsä jotain muuta, koska "vaikka naulaisin kallooni linnunpöntön, Pauli tuskin huomauttaisi asiasta." Voiko asiaa sen selvemmin sanoa?
Muutaman päivän aikana ehtii tapahtua paljon: nykyhetkessä ja menneisyyden asioita muistellessa. Avautuupa eräälle tyypille mahdollisuus kurkistaa tulevaisuuteenkin. Heijastuksen juoni on mielenkiintoinen ja taitavasti punottu. Lukemisen aikana oli mukavaa piirtää ihmisten välisiä suhteita suhdekaavioksi. Lintusen kerrontatekniikka on hiottua ja ihailtavaa. Kirjan loppuratkaisu on niin yllättävä, että suuni jäi auki pitkäksi aikaa.
Kiitos kirjasta!
Linkistä avautuvat muut blogipostaukseni Maritta Lintusen tuotannosta.
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Maritta+Lintunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti