Kilpailujen talo liittyy (aluksi) koulumaailmaan, mutta antaa kyllä asiaan aivan uudenlaisen näkökulman. Tonttujen, maahisten, mörököllien, näkkien ja keijujen lisäksi lukija törmää uuteen tuttavuuteen, slaavilaisessa kansanperinteessä esiintyvään domovoihin.
Mihin puu kaatuu on hieman erilainen tarina, hassutteleva sekin, mutta se sisältää vakavamman sanoman luonnonsuojelun tärkeydestä. Ehkäpä myös avohakkuiden vastaisuudesta on kyse.
Tämä sattu Marttiinin kaverin pojale on varoittava kertomus siitä, miten maalaispojalle voi käydä suuressa kaupungissa, jossa ainoa tuttu on yöpaikan antava täti.
Hän halusi vain lyödä palloa on ehkä kokoelman realistisin tarina. Se jää mielestäni harmittavasti auki, eikä lukija saa tietää, oliko pöytätenniksen ihmelapsi, Taku, sittenkin kuulolla lipunmyyntikopissa vai ei, kun häntä huhuiltiin. Tyttö olisi vain halunnut lyödä palloa, ei ollenkaan kilpailla.
Kokoelman viimeinen novelli Kuolematon deluxe on yksi parhaista. Tässä maaginen realismi lyö kättä scifin kanssa, ja kyborgien elinikä on lisätyn teknologian ansiosta kasvanut aivan uusiin mittoihin. Tämä novelli voisi kiinnostaa nuoriakin lukijoita.
Omenakrokotiilin kuolemassa tarinoiden innoittajana on voinut tulkintani mukaan olla niin Lego-ukkelit kuin irtokarkitkin. Karila käyttää tarinoissaan taitavasti oman elämänsä aineksia, mielikuvistustaan ja erittäin sujuvaa suomen kieltä. Aion todellakin seurata hänen uraansa ja toivotan sille onnea ja menestystä.
Juhani Karila voitti J. H. Erkon kirjoituskilpailun vuonna 2010.
Gorilla ilmestyi 2013, ja oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Omenakrokotiilin kuolema ilmestyi 2016.
Pienen hauen pyydystys ilmestyi 2019. Se sai Kalevi Jäntin palkinnon, Jarkko Laine -palkinnon ja Lappi-palkinnon vuonna 2020.
Postaukseni Pienen hauen pyydystyksestä löytyy tästä linkistä:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search?q=Pienen+hauen+pyydystys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti