14.5.2021

Anja Portin: Radio Popov. Kuvittaja Miila Vestin. BookBeat E-kirja


                                   Kuvan lähde: https://www.bookbeat.fi/kirja/251071



Anja Portin voitti Finlandia Junior -palkinnon 2020 kirjallaan Radio Popov.

Kirja nostaa esille tärkeän teeman: unohdetut lapset, jotka ovat jääneet vaille vanhempiensa hoivaa ja huolenpitoa. He koettavat pärjätä päivästä toiseen omillaan. Kaapissa voi olla makaronia ja ketsuppia, tai ruokarahaksi on jätetty 4 euroa. Mitä sillä saa?

Syyt vanhempien henkiseen tai fyysiseen poissaoloon ovat moninaiset. On mielenterveysongelmia, alkoholismia, liikaa työtä tai liian vähän elämänhallinnan taitoja.

Kirjan päähenkilöksi nousee Alfred Unohdettu ja lehdenjakaja Amanda. Tarinan kuluessa unohdettuja ilmaantuu lisää Amandan ja muiden herkkäkorvaisten ansiosta. Myös opettaja Tähtinen on herkkäkorvainen, ja hän uskaltaa toimia Alfredin puolesta jopa isää vastaan. Herkkäkorvaiset ovat turvallisia aikuisia, jotka kiinnittävät huomiota lasten hätään. Onhan olemassa sanontakin: "Kuunnellaan herkällä korvalla."  Portin on kuvannut tämän sanonnan konkreettisesti. Herkkäkorvaisten korvat kasvavat kääntyilevät ja värisevät, kun unohdettu lapsi huokailee.

Amandan luota löytyy venäläisen fyysikon Aleksandr Stepanovitš Popovin kehittämä vanha radiolähetin. Alfred perustaa radioaseman, Radio Popovin, joka toimii Unohdettujen viihdytys-, tiedotus- ja koollekutsukanavana.  Fiktiiviseen tarinaan on saatu ympättyä todellinen henkilö, ja kirjassa saa myös tietoa Popovista. Ihan kiva idea.

Kirjan teema on raskas, mutta lapsikuuntelijoille tai -lukijoille sitä on saatu kevennettyä positiiviseksi kivojen persoonien ja tapahtumien avulla. Radio Popovin tarjoamat helpot ja halvat ruokaohjeet ovat sympaattisia ja varmaan kokeilemisen arvoisia. Kirjan loppu on onnellinen, mikä on hyvä asia.

Aikuisen lukijan huomioissani Amandan ja Alfredin henkilöhahmot eivät ole täysin uskottavia, ja varsinkin Alfredin juontajapersoonan aikuismaisuus ja liikaviisaus häiritsivät minua. Olihan Alfred vasta 9-vuotias. Hänessä ei ollut lapsellisuutta. En tiedä, oliko tämä tarkoituskin. Haluttiinko sanoa, että hylkäämisen kokemukset karistavat lapsuuden ja ilon? 

En myöskään pitänyt siitä, miten isän henkilöhahmoa luotiin aluksi mielenterveysongelman, ehkä bipolaarisen mielialahäiriön suuntaan, mutta loppupuolella hän osoittautuikin rikollisliigan jäseneksi. Mikähän tämän selitys on? Vai voiko se olla vain vahinko? Isän kohtalo jäi avoimeksi, mutta ainakin hän yritti kömpelösti halata Alfredia, ikään kuin tietäisi, että ei näe häntä pitkään aikaan. 

Miila Vestinin mustat piirroskuvat eivät sytyttäneet minua. Ne ovat mielestäni turhan vaisut, suorastaan ankeat. Kirja olisi antanut aihetta myös väreihin, jotka olisivat korostaneet iloa ja toivoa mieluummin kuin ankeutta ja surua. Amandan koti omenapuineen ja mielenkiintoisine huoneineen olisi ansainnut värit.  Oliko tämä tietoinen valinta?

Anja Portinin Radio Popovissa on paljon hyvää, ja ennen kaikkea yhteiskunnallisesti tärkeä teema. Siinä on mielestäni myös puutteita, mutta kyllä se varmaan Finlandiansa ansaitsi. Muita ehdokkaita en ole lukenut. Valinnan teki näyttelijä Christoffer Strandberg.


2 kommenttia:

  1. Olen työssäni huomannut, että hyljätyt lapset ovat pieniä aikuisia, sillä heidän on pitänyt selvitä ikävistä kokemuksista. Traagista. Radio Popov oli todella hyvä ja hieno teos.

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Kiitos kommentistasi. Alfedin aikuismaisuus juontajana on varmaan merkki tästä.

    VastaaPoista