Sauli Miettinen: Jorma Uotinen

"Jos minun aikani on täynnä huomenna, lähden kiitollisena, koska voin sanoa, että elin intensiivisen, kiihkeän elämän." - Jorma Uotinen

Sauli Miettisen Jorma Uotinen on hyvin kirjoitettu elämäkerta, joka antaa kattavan kuvan monipuolisen ihmisen elämästä, taiteesta ja persoonasta keskittyen kuitenkin taiteelliseen, ja ennen kaikkea tanssilliseen puoleen hänen elämässään. Pidin siitä, että tarina lähtee liikkeelle kivasti muuttolaatikoiden vierestä ja avautuu ikään kuin laatikoista löydettyjen muistojen ja eletyn elämän kuvauksena. Teksti etenee kronologisesti tanssillisen maamerkkien mukaan ja paljastaa Uotisen käsittämättömän hienon kotimaisen ja kansainvälisen uran sekä jotain myös julkisuuden henkilön yksityisestä persoonasta.

Jorma Uotisen henkilöhistoria on osittain myös minun historiaani, sillä mieleni kuvamuistiin on jäänyt joitakin kirjassa mainittuja asioita, esimerkiksi Kansallisbaletin henkilöristiriidat, kapellimestari Mikko Franckin ero tehtävästään, Kärtsy Hatakan lentely vaijereiden varassa jossakin esityksessä sekä Helena Lindgrenin uskomaton kauneus ja parin tyylikkyys esim. itsenäisyyspäivän vastaanotoilla. Kirjan myötä nämä pinnalliset muistikuvat  tietysti syvenivät ja saivat paikkansa Jorma Uotisen elämänhistoriassa.

Ihailen Jorma Uotisen innostusta ja rohkeaa hyppäämistä uusiin asioihin ja tehtäviin. Lukemani perusteella sain sellaisen käsityksen, että hän on hetkessä elämisen mestari, ja vaikka on taiteensa ansiosta ylistetty, ihmisenä hän on nöyrä ja ystävällinen ihminen, joka kohtaa muut ihmiset aidosti ja lämpimästi. Monet haastatelluista kehuivatkin hänen läsnäolon taitoaan ja sitä, että hän ei koskaan aseta itseään muiden yläpuolelle. Lisäksi hänen hyvät käytöstapansa, tyylinsä ja sivistyksensä ovat olleet käyntikortteja ja tehneet vaikutuksen niin moniin hänen kohtaamiinsa ihmisiin asemasta ja meriiteistä välittämättä.

"Taiteilijaksi kypsyminen vaatii uteliasta asennetta elämää kohtaa sekä jatkuvaa itsensä sivistämistä."  - Jorma Uotinen

Jorma Uotisen omat tekstit elämäkerran päälukujen alussa paljastivat hänestä juurikin sivistyksen ja taitavan sanankäyttäjän. Ne tekivät minuun vaikutuksen. Hänen punnittua puhettaan ylistivät kirjassa myös monet hänen tuttavistaan ja ystävistään.

Kun Uotinen oli tehnyt uuden aluevaltauksen laulajana, hän kirjoitti:

" Minulla on hetkiä, jolloin, tunnen itseni tyhjäksi ja tarpeettomaksi. Mutta kun täysi sali nousee konsertin päätteeksi seisomaan ja taputtaa, huomaan, että en ole tarpeeton. Kun kosketan jollakin tavalla ihmisen sielua ja vastaanottokykyä täytyn itsekin. Siitä saa voimaa eteenpäin." 

Jorma Uotinen on erittäin mielenkiintoinen persoona. On hienoa, että hänestä on nyt kirjoitettu elämäkerta. Annan kunniaa hänen edesmenneelle yksinhuoltajaäidilleen, joka pojan kasvuvuosina tuki häntä ja kannusti kulkemaan omaa tietään ja elämään omannäköistään elämää. 

Sauli Miettinen kirjoittaa: 

"Minun tuli pitää tiukasti kiinni tietokirjailijan roolistani, etäännyttää itseni entistä tietoisemmin suuren persoonan vaikutuspiiristä."

Sauli Miettinen onnistui tavoitteessaan melko hyvin, mutta ei täydellisesti. Jossakin vaiheessa kirjan loppupuolella kirjoittaja alkoi ylistää kohdehenkilöä niin, että lukijana minua alkoi hieman puuduttaa. Mietin, mistä tyylin muutos johtuu. Mistä tuli tämä "jäykistelevä patsaan palvonta"?

Jälkisanoissa Miettinen paljastikin  olevansa Jorma Uotisen ystävä ja käyvänsä hänen kanssaan erilaisissa kulttuuririennoissa: konserteissa, tanssiesityksissä ja elokuvissa. Hän kertoi myös tutustuneensa Uotisen lähipiiriin, mm. Aira Samuliiniin.

"En halunnut käsitellä Jormaa ystävän näkökulmasta, sillä sellaiset kirjat jäävät usein taktisen hymistelyn tasolle."

"Tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan oma ystävyyteni Jorman kanssa kehittyy."

Oliko tämä henkilökohtaisen suhteen esille nostaminen tarpeen? Mitä sillä haluttiin osoittaa? Miksi Miettinen ei pysynyt tietokirjailijan roolissa, jossa halusi olla? Minulle tämä henkilökohtaisen suhteen esille tuominen ainakin toimi negatiivisesti, ja tuli mieleen, että kirjoittaja haluaa paistatella Jorma Uotisen gloriassa ja ottaa osan siitä itselleen. Miksi? Olisiko Jorma Uotiselle voinut antaa sen glorian, joka hänelle kuuluu korostamatta omaa henkilökohtaista suhdettaan häneen?

Blogipostaukseni kirjan kansikuvaan sommittelin taustaksi punaisen huivin ja sävyyn sopivat kukat. Kuva ilmaisee käsitystäni Jorma Uotisen intohimoisesta elämänasenteesta, taiteellisuudesta ja luovuudesta. 

Sauli Miettisen kirjan luettuani aion tutustua myös hänen kirjoittamaansa kirjaan Uskomaton Aira Samulin. Aion myös tutustua Sebastian Nurmen  Helena Lindgrenistä kertovaan valokuvakirjaan Helena. Myös Lenita Airiston omaelämäkerta Elämäni ja isänmaani odottelee jo lukupinossa. Mielenkiintoisia suomalaisia vaikuttajia kaikki!

Lopuksi: Suosittelen nimenomaan lukemaan Jorma Uotisen elämäkerran. Jos kirjan kuuntelee, jäävät kaikki kirjan mielenkiintoiset kuvat näkemättä. Kuvat ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta.