Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon on Haahtelan toinen romaani. Minulle se oli koko luetun tuotannon "puuttuva rengas". Uusin, syksyllä 2020, ilmestyvä kirja odottaa kirjaston varausjonossa.
Koska luin tuotannon väärässä järjestyksessä, ja olin jo tottunut odottamaan Haahtelan teoksilta paljon, tämä kirja tuotti hienoisen pettymyksen. Toisena romaanina se ei mielestäni vielä ollut parasta Haahtelaa. Tarina vaikutti etenevän ilmiselvien ratkaisujen suuntaan, ja osasin ennakoida pienistä vinkeistä, kuinka siinä käy.
Helposti ennakoitavan ratkaisun lisäksi minua jäi vaivaamaan hieman turhilta tuntuvien ja tarinan kannalta merkityksettömien henkilöhahmojen mukanaolo. Esimerkiksi Rikun ja Kirrin merkitystä tarinassa en hahmottanut. Myöskään Benjaminilla ja Martalla ei ollut minulle kovin paljon annettavaa. Mielenkiintoista sen sijaan oli Emman outo, ehkä epävakaa, persoonallisuus. Tylsä Klaus jäi tarkkailijaksi oman elämänsä takapihalle, ja hyvä niin.
Joel Haahtelan Naiset katsovat vastavaloon on ihmissuhteisiin keskittyvä kirjailijan alkupään tuotantoon kuuluva romaani, jolle en tällä kertaa oikein lämmennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti