Olen lukenut yhtä vaille kaikki Seppo Jokisen Komisario Koskiset. Matkan varrella Koskinen on keski-ikäistynyt, lihonut ja... lösähtänyt setämäiseksi tassuttelijaksi. Vai onkohan kirjailija Seppo Jokinen kyllästynyt aiheeseen, kirjoittamiseen ja luomiinsa henkilöihin? Minustakin on tullut keski-ikäinen tassuttelija, mutta lösähtäneeksi lukijaksi en suostu alkamaan!
Olen sitä mieltä, että 20 kirjaa ja 20 vuotta komisario Koskisen elämää olisi ollut riittävästi. Kritisoin Rahtari-postauksessani sitä, että 21. Koskis-kirja oli jo liikaa:
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search/label/Seppo%20Jokinen
Rahtarin jälkeen on ilmestynyt vielä Vakaasti harkiten (jota en ole vielä lukenut, ja ehkä en luekaan) ja nyt lukemani Lyödyn laki, jonka nimi liittyy keinotekoisesti jankutettavaan mantraan, jolla keinotekoiset tavispoloiset manipuloidaan tekemään rikoksia ja ihmettelemään, tuleekohan heille niistä tuomio.
Olen kyllästynyt näihin poliisipersooniin, jotka eivät enää ole eläviä hahmoja, vaan tyypiteltyjä ja odotusarvojaan kliseemäisesti toteuttavia paperinukkeja: Pekki kähisee ja kommentoi, Ulla on pyöreä ja empattinen.
https://kirjakirjokansi.blogspot.com/search/label/Seppo%20Jokinen
Rahtarin jälkeen on ilmestynyt vielä Vakaasti harkiten (jota en ole vielä lukenut, ja ehkä en luekaan) ja nyt lukemani Lyödyn laki, jonka nimi liittyy keinotekoisesti jankutettavaan mantraan, jolla keinotekoiset tavispoloiset manipuloidaan tekemään rikoksia ja ihmettelemään, tuleekohan heille niistä tuomio.
Olen kyllästynyt näihin poliisipersooniin, jotka eivät enää ole eläviä hahmoja, vaan tyypiteltyjä ja odotusarvojaan kliseemäisesti toteuttavia paperinukkeja: Pekki kähisee ja kommentoi, Ulla on pyöreä ja empattinen.
- Aivan kuin kirjailija tahallaan kirjoittaisi henkilöt tunnistettaviksi ja samanlaisiksi kuin ennen. Myös sähköurakoitsija Marko Paju on tyyppi, ei elävä persoona. "Saateri" toistuvana ilmauksena ei mielestäni riitä elävöittämään häntä persoonaksi. Hän jää paperimieheksi.
Vaikuttaako taustalla kustantajan painostus? Yritetäänkö lukijoilta saada rahat pois niin kauan, kuin vain mahdollista? Onhan Koskisella oma vakiintunut fanijoukkonsa. Kirjoittaako Jokinen nykyään mukadekkaria rajatulle kohderyhmälle, keski-ikäisille lukeville tädeille? Nyt kaikki lukevat tädit, noustaan barrikadeille vaatimaan enemmän ja parempaa!
Vuoropuhelukaan ei kulje entiseen malliin, vaan on väkinäistä ja kirjallista.
Koskisen nykyinen lällyperhe-elämä Ulla Lundelinin kanssa ei jaksa kiinnostaa pätkän vertaa.
Vaikuttaako taustalla kustantajan painostus? Yritetäänkö lukijoilta saada rahat pois niin kauan, kuin vain mahdollista? Onhan Koskisella oma vakiintunut fanijoukkonsa. Kirjoittaako Jokinen nykyään mukadekkaria rajatulle kohderyhmälle, keski-ikäisille lukeville tädeille? Nyt kaikki lukevat tädit, noustaan barrikadeille vaatimaan enemmän ja parempaa!
Kokonaisuudessaan Lyödyn laki ei tehnyt minuun positiivista vaikutusta, mutta positiivista Lyödyn laissa on ajankohtaiset juonikuviot, joissa on valelääkäreitä ja Tampereelle rakennettava ratikka. Kyllähän ne Tampereen kadut todistettavasti olivat viime viikonloppuna ratikan vuoksi myllättyinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti