Kuolemantuomion takakannessa luvataan: "Matka pimeyden ytimeen voi alkaa", ja kyllä se alkaakin.
Kuolemantuomiossa ja Kuolemanenkelissä on hyvin kirjoitettu päähenkilö, Kivi, jonka toimintaa ja persoonaa rakennetaan vähitellen ja välähdyksenomaisesti kuin elokuvissa. Kivi on hienotunteinen hauturi, huolehtiva perheensisä ja samalla kylmä ja tunteeton rikollinen. Hän toimii poliisin lähipiirissä "kalmokeikoilla" ja pystyy tarkkailemaan ja seuraamaan tutkimuksia. Hän on sopivasti näkyvillä, jotta voi olla täysin näkymätön. Hän voi toimia askeleen edellä, ja hän nauttii poliisien harhauttamisesta ja "tyhmyydestä". Kivi on inhottava hahmo kerta kaikkiaan! Harvoinpa tällaista iljetystä on tullut kirjallisuudessa vastaan. Kivi on nokkela ja voittamaton, kuin James Bond, mutta pahisten puolella. En pidä Kivestä, mutta pidän Kilven tavasta kirjoittaa hahmolle persoona.
Kuitenkin tämän vastenmielisen ja tunteettoman tyypin toiminta on välillä yllättävän inhimillistä: apua tarvitsevia autetaan, ja syvälle sisimpään on haudattu jokin inhimillinen tragedia, jonka arvelen liittyvän tsunamiin. Näissä osissa jonkinlaiseen katastrofiin vain viitataan ohuesti. Aino on kuitenkin joskus ollut. Nyt on uudet lapset ja uusi vaimo.
Yhteistä molemmille osille on poliisin työn kuvaaminen hyvin realistisen oloisesti. Niin ainakin luulen. On anonyymejä verkkoja, joissa rikolliset voivat ostaa ja myydä mitä tahansa. On rikollisten kostoiskuja, pelottelua ja uhkailua. On kilpimiehiä ja huumebisnestä, jonka kansainvälisissä lonkeroissa ja rahasampojen ääressä saattaa hääriä myös ainakin yksi poliisi. Tämäkin on tosin vasta arvelua. Verkkorikollisuutta kuvataan niin helpoksi, että olen iloinen, että edes tietokoneeni kamera on peitetty tarralla, ja yritän muistaa olla huolellinen myös muissa nettitoimissani.
Kirjoissa on myös kohtia, jotka vieraannuttavat tekstiä rankasta todellisuuden tunteesta fiktioon. Tuskinpa todellisuudessa hautaustoimiston autoissa lapsia kouluun kuljetetaan ruumis (tai oikeastaan kaksi) kyydissä. Ihmettelin myös papin halujen leimahdusta ja toteutusta ennen hautaustoimituksen alkua.
Kuolemanenkelin osalta ajattelin toistuvasti elokuvakäsikirjoitusta. Se oli minusta jotenkin ilmiselvää. Jotkut kohtaukset tuntuivat kirjoitettuna venytetyiltä, mutta kuvittelin, miltä ne näyttäisivät elokuvassa; ja selvästikin ne toimisivat hyvin!
Undertaker osat 1 - 2 oli pakko lukea yhteen putkeen. 708 sivua meni nopeasti. Jään odottamaan kolmatta osaa, sillä kyllä tämä trilogiaksi (ellei pitemmäksikin sarjaksi) on varmaan ajateltu, koska 2. osa jäi niin kutkuttavasti kesken, ja monet asiat niin auki. Toivottavasti jatkoa tulee pian.
Lisätietoa Marko Kilvestä ja Undertaker-sarjasta voi lukea esimerkiksi osoitteesta https://www.markokilpi.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti