5.7.2018

Yrsa Sigurdardóttir: Kolmas merkki

Yrsa Sigurdardottirin (suomalaisittain kirjoitettuna) Kolmas merkki on kirjailijan ensimmäinen aikuisille suunnattu dekkari vuodelta 2005 (suomeksi 2007). 

Luin ensin toisen osan https://kirjakirjokansi.blogspot.com/2018/07/yrsa-sigurdardottir-joka-toiselle.html, ja huomasin, että kirjat kannattaakin lukea järjestyksessä, koska ne etenevät kronologisesti. Kolmas merkki aloittaa myös Thóran ja Matthew'n suhteen ja antaa miehestä mielenkiintoisen ja vetävän kuvan, toisin kuin kakkososa, jossa hän oli mielestäni hieman lullukkamaisempi. Rikosten selvittelyn ohessa tutkijapariskunnan suhteen kehittymistä on mukava seurata. Se ei todellakaan ollut mitään rakkautta ensi silmäyksellä: 
"Saksalaismies ei ollut mikään varsinainen ilopilleri. Thóra päätti mieluummin tutustua Vartiotorniin kuin yrittää pitää yllä keskustelua."
Kolmas merkki liikkuu yliopistomaailmassa. Etuliepeen mukaan 
"Reykjavikin yliopistolta löytyy ulkomaalaisen opiskelijan ruumis, jonka rintaan on viilletty mystinen merkki. Noituudesta ja keskiaikaisista kidutusmenetelmistä kiinnostunut nuorukainen oli saapunut Islantiin jäljittäessään muinaista käsikirjoitusta. Malleus Maleficarum eli Noitavasara, vuonna 1486 ilmestynyt inkvisition käsikirja, oli aikanaan maailman pahamaineisin kirja."

Opiskelijat ovat kiinnostuneita noitavainoista ja noituudesta, juhlivat rankasti ja käyttävät huumeita. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että syntyy iljettävän rumaa jälkeä, eikä yliopiston henkilökuntakaan jää pelkästään tarkkailijan asemaan. Kirja pitää hyvin otteessaan. Takaliepeessä mainitaan, että Dagbladetin mukaan kirja on "Henkeäsalpaava debyytti." Olen samaa mieltä. Enpä ole pitkään aikaan viettänyt niin intensiivisesti aikaa tarinan maailmassa. Lukemista oli kiire jatkaa.

Iljettävien asioiden taustalla on ulkomaisen opiskelijan, Haraldin, ja hänen perheensä kova kohtalo.  Mustasukkaisen lapsen teosta seuraa onnettomuus, joka jättää jälkensä koko perheeseen ja ajaa Haraldin etsimään apua tuskaansa noitakeinoista ja pimeydestä.

Seuraavana lukuvuoroaan odottavat Sigurdardóttirin Perimä ja Pyörre.