Ben Kallandin Vien sinut kotiin on hyvin kirjoitettu kirja, joka avaa Jehovan todistajien elämää ja oppeja. Kirja on kaunokirjallisuutta, joka pienin koukuin vetää lukijan mukaansa. Teksti etenee sujuvasti - ja noin vain - muun kerronnan lomassa tuleekin esille sellaisia sanoja kuin konventti, puhuja, säännöt, luopiot, sisaret, veljet, voideltu, avustava palvelija, tienraivaaja, vanhin, rivivanhin...Syntymäpäivien viettäminen ja armeijan käyminen on uskonnon vastaista. Yhtä minäkertojan sisarta vältetään, kartetaan; häntä ei ole olemassa.Hierarkkinen ja suljettu yhteisö avautuu sisältäpäin. Kalland itse on jättänyt liikkeen.
Tarinan miljöönä on yhdysvaltalainen uskonnollinen yhteisö, mutta välillä käydään myös Suomessa. Oppi on yksi yhteen maasta riippumatta.
Vartiotorniin painettu sana on jonkun uskonveljen kirjoittama teksti, ja samalla totuus. Muuta totuutta ei ole. Nämä opetukset Kalland sanoo tarkistaneensa Vartiotornista: Naisen asema yhteisössä ja perheessä on alisteinen, nainen itse on syyllinen raiskaukseen, ja raiskattu nainen voidaan erotetaan seurakunnasta, koska naisen velvollisuus on pysyä puhtaana, homoja ei hyväksytä, ja masturbaation opetetaan johtavan homouteen, homoudesta voi parantua. - Tässäpä on vähän mietittävää.
Kalland maalaa pienin vedoin myös minäkertojan perheen sisäisiä onglemia, esimerkiksi toteamalla, että kuvassa he näyttivät melkein normaalilta perheeltä. Kuva ei näytä äidin määrittelemätöntä mielen sairautta, ehkä skitsofreniaa, eikä siskon perheessään kokema perheväkivaltaa. Minäkertoja pettää toistuvasti vaimoaan. Musiikillisesti erityslahjakkaan pikkusiskon tragedia avautuu vähitellen, taiturimaisesti. Mikä aiheutti Ellenin muuttumisen? Miksi hän alkaa juoda, ei halua enää harjoitella soittamista, ja lopettaa lopulta sen kokonaan. Miksi hän toistelee, ettei häntä uskota. Yhtäkkiä hän jää junan alle. Jää vai heittäytyy?
Musiikki on kirjassa keskeisessä osassa Ellenin erityislahjakkuuden vuoksi. Se myös yhdistää Elleniä ja minäkertoja Markusta. Positiivista on myös kirjan lopussa oleva ääniraita, eli musiikkikappaleet, jotka ovat kirjassa esillä, ovat etsittävissä ja kuunneltavissa. Olisikohan ne äänikirjassa myös suoraan kuunneltavissa?
Ben Kallandin Vien sinut kotiin toi hyvän lisäyksen uskonnollisia liikkeitä ja lahkoille altistumista käsittelevään lukukokonaisuuteeni. Se oli kuitenkin ennen kaikkea hieno ja taitavasti rakennettu romaani.
Tämä tutkimusmatka alkaa olla nyt päätöksessä, mutta juuri nyt olen lukemassa Markus Falkin (Nimimerkin takana on Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila) Profeetan soturit -kirjaa. Katsotaan, tuoko se tähän vielä jonkun lisänäkökulman.
Aiempiin postauksiini aiheesta voi tutustua seuraavien linkkien kautta:
Ulla Appelsin: Lapsuus lahkon vankina - Leevi K. Laitisen tarina
Terho Miettinen ja Raija Pelli: Harhaanjohtajat vahvassa uskossa sekä
Hannu Lauerma: Usko,toivo ja huijaus - Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin
Lisäksi seuraavasta linkistä löytyy lisätietoa yle.fi -sivustolla julkaistusta Jehovan todistajia koskevasta uutisesta:
https://yle.fi/uutiset/3-10106328
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti