Nousiaisen kirjassa on ihan hauska idea: Mies kuolee ja syntyy uudelleen vauvan kehossa, mutta aikuisen miehen tietoisuudella. Lukijaa naurattaa hetken, kun vauva onkin kiinnostunut näkemistään tisseistä, pepuista ja kummitätien hameiden alle katselusta. Vielä hetken naurattaa, kun miesvauva yrittää itkemällä ja karjumalla ilmaista, että pitsaa ja kaljaahan tässä oikeastaan tekee mieli, mutta kukaan ei vain tunnu tajuavan sitä. Lukijaa ei ehkä enää nauratakaan, kun vauvan mietteissä toistuvat panemiset ja pilven polttelut. Lukijaa ei todellakaan enää naurata, kun kirjoittaja (mielestäni ei kirjailija), kömpelösti alleviivaa tekstissään ideaansa: "Hän on lapsi, mutta voisi olla myös koomikko." "Lapsen todellisuus kinuaa äidiltä lisää mokkapalaa ja aikuisen todellisuus muistaa erään viikonlopun mökillä..."
Konttaavan koomikon idea kantaa hetken, ehkä n. viiden minuutin stand up -sketsin verran. Ennen sivua 100 lukeminen on jo puisevaa. Jotenkin tulee mieleen tilanne, jossa koomikko kertoo lavalla venytettyä vitsiä, eikä kukaan yleisössä naura. Joku vilkuilee kelloaan, joku haukottelee, jotkut juttelevat omiaan. Joku rohkea kerää kamppeensa ja poistuu.
Nykyään on niin muodikasta kirjoittaa kirja! Tuntuu, että markkinoille tulvii tuon tuostakin jonkun julkkiksen "kirjoittama" kirja elämästä tai käänteentekevistä elämänmuutoksista. Kyllä minä kuitenkin enemmän arvostan kirjaa, jonka eteen kirjailija on tehnyt ammattimaista taustatyötä ja jolla on jotain sanottavaa. Teinipojatkin osaavat suoltaa päämäärätöntä hömppää. Kirjailijoita hekään eivät ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti