Maja Lunde: Mehiläisten historia

Heti alkuun on todettava, että romaanin nimi voisi olla parempi Maja Lunden kirjassa Mehiläisten historia. Historiasta siinä on kyse vain, jos se viittaa tapahtumiin kolmessa aikatasossa: 1800-luvulla, nykyajassa ja tulevaisuudessa (2098). Kirjassa ei kuitenkaan ole kyse mehiläisten historiasta, vaan niiden katoamisesta ja siitä seuraavasta maailmanlaajuisesta ympäristökatastrofista. Miksi siis kirjan nimi ei ole vaikkapa CCD (eli  Colony Collapse Disorder, mehiläisten kato)? Kirjan kansi on myös ankea, joten kirja voi hyvinkin jäädä kirjastojen ja kirjakauppojen hyllyille.

Luin kirjaa hitaasti, ja helposti jokin muu toimi vei huomioni ja keskeytti lukemisen. Ei kirja huono ollut, mutta ei siinä ollut erityistä koukkuakaan, joka olisi tarttunut minuun.

Maja Lunde on norjalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka on aiemmin julkaissut lastenkirjoja. Mehiläisten historia on hänen ensimmäinen aikuistenromaaninsa. Se voitti norjalaisten kirjakauppiaiden palkinnon vuonna 2015 (vuoden paras kaunokirjallinen teos Norjassa).

Selvästikin Lunde kirjoittaa itselleen tärkeästä asiasta ja on perehtynyt hyvin faktoihin. Faktatietoa ujutetaan lukijoille kirjan loppupuolella, kun kiinalainen Tao selvittää kirjastossa, mitä hänen kolmevuotiaalle pojalleen oli mahdollisesti tapahtunut, ennen kuin hänet löydettiin tajuttomana ja hengitysvaikeuksista kärsien. Poika vietiin sairaalaan, ja tieto hänen tilastaan salattiin vanhemmilta. Myös pojan olinpaikka salattiin. Tao tekee kaikkensa selvittääkseen itse, mitä pojalle tapahtui.

Mehiläisten historiassa luonnon tasapaino tuhoutuu kasvimyrkkyjen ja vääränlaisen riistoviljelyn vuoksi.  Mehiläiset stressaantuvat ja saavat hermomyrkkyjä, ja niiden suunnistus- ja viestintäjärjestelmä tuhoutuu. Kasvit jäävät pölyttymättä. Ihmiset ja eläimet eivät saa tarpeeksi ravintoa. Koko maailma tuhoutuu. Kirjassa Kiinalla on mahdollisuus selviytyä valtavan ihmismääränsä vuoksi, koska ihmiset pakotetaan pölyttämään kasveja käsin.

Kolmen aikakauden ihmisten elämät ja perhe-elämät on kuvattu tarkasti, ehkä niin, että tiivistämisen varaakin olisi ollut. Ihan kaikki ei kuulu ydinasiaan. Taon ja Kuanin pienestä pojasta, Wei Wenistä, tulee uhri, mutta myös uuden ajan symboli.

Kirjan pehmeä ote on miellyttävä. Lunde ei saarnaa, mutta herättelee huomaamaan ja kunnioittamaan luonnon herkkyyttä. Mehiläiset eivät ole yksilöinä mitään, mutta yhdessä ne ovat kokonaisuus. Me ihmiset olemme tämän ainutlaatuisen Maapallon pieniä ahertajia, niin kuin mehiläisetkin, ja meidän pitää herätä toimimaan vastuullisesti yhdessä, ennen kuin on liian myöhäistä.

 - Niin mitä se olikaan se puhe maapallon lämpenemisestä, saastepilvistä kaupunkien yläpuolella, Pariisin ilmastosopimuksesta, maailman johtajien arvoista, joilla voi olla maailmanlaajuisia vaikutuksia?