Se virui vuosikymmeniä kirjahyllyssä lukemattomana pakkokirjana. Jostakin syystä lukeminen ei edistynyt, ja kuvitus tuntui aina tylsältä.
Kiitos kirjallisuuden ystävät -ryhmän, päätin vihdoin lukea kirjan. Luin sen uusimman painoksen, jonka on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Kirjaan kuuluu olennaisesti Russel Munsonin kuvat.
Tässä painoksessa on myös ennen julkaisematon päätösosa, jonka Bach kirjoitti jo 1972, vaikka ei itse silloin uskonut siihen, ja teksti unohtui. Lopuksi on vielä Bachin jälkisanat vuodelta 2013.
Olen törmännyt monta kertaa takakansitekstin kaltaisiin arvioihin kirjasta: "Lokki Joonatan on kirja elämisen riemusta, vapaudesta, itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista."
Tokihan kirja näitäkin asioita käsittelee, mutta myös paljon muuta. Se kannustaa elämään rohkeasti ja laajasti, koska "elämässä on muutakin kuin vain syöminen, nukkuminen ja parveilu."
Lokki Joonatan Livingston on kapinallinen ja saarnaaja. Hänen ajatuksiaan pidetään hulluina, ja yhteisö tuomitsee hänet. Älä korota itseäsi muiden yläpuolelle! Mikä sinä olet meille mitään opettamaan?!
"´Veljeys on katkennut', lokit messusivat yhteen ääneen, ja yksimielisesti he sulkivat korvansa ja käänsivät selkänsä Joonatanille."
Aikojen kuluessa Joonatanille tulee myös seuraajia, opetuslapsilokkeja, jotka levittävät Joonatanin sanoja ja tekoja. Heillä on inhimilliset nimet ja omanlaisensa persoonat. Kirjassa kerrotaan lokeista, mutta ei vain lokeista.
Joonatanin ihmeellisistä teoista alkaa parvessa levitä tietoja.
"Se elää! Se mikä kuoli elää!"
"Kosketti sitä siivenkärjellään! Herätti sen henkiin! Korkeimman lokin ainoa poika."
"Aivan aluksi", se [lokki Fletcher Lynd] sanoi raskain mielin, [menetettyään juuri opettajansa] "teidän on ymmärrettävä, että lokki on rajaton vapauden ajatus, Korkeimman lokin kuva, ja että koko teidän ruumiinne siivenkärjestä siivenkärkeen on vain oma ajatuksenne."
Lokin - ja ihmisen- tehtävä on tulla siksi korkeimman kuvaksi, joksi hänet on tarkoitettu.
Aikojen kuluessa seuraajat harhautuivat vain kärttämään Joonatanin sanoja sanatarkasti ja matkimaan häntä. He ajautuivat äärimmäisyyksiin janotessaan legendoja Joonatanista "ikään kuin se olisi ollut ihailijakerhonsa idoli." Aikojen kuluessa Joonatanin elävä ydinsanoma unohtui ja peittyi ulkokultaisuuteen ja merkityksettömiin rituaaleihin. Ymmärtääkseni Bachin mukaan kristinuskon perussanoma ei ole sidoksissa ulkokultaisiin opinkappaleisiin, vaan siihen, että elää uskonsa todeksi ja näkee hyvyyden ympärillään.
Lokki Joonatan on uskon, valon ja lohdun kirja. Se kertoo, että elämä ei pääty, vaan jatkaa muotoaan uudessa ulottuvuudessa. Yksi koulu päättyy, ja toinen alkaa. Taivas ei ole paikka eikä aika. On kaunista ja lohdullista ajatella, että kaksi olentoa, jotka olivat puhtaita kuin tähtien valo, tulivat hakemaan Joonatania ja myöhemmin hänen seuraajiaan. Niiden valo hehkui yötaivaalla lempeänä ja hyväntahtoisena.
On olemassa täydellisyys, ja elämän tarkoitus on tavoitella tuota täydellisyyttä ja välittää sitä edelleen. Elämän tarkoitus on hyvyyden ja rakkauden merkityksen ymmärtäminen.
Jokaisessa olennossa itsessään on hyvyys, joka auttaa näkemään hyvyyden myös vihaajissaan, antamaan anteeksi kiusaajilleen.
"Jokainen meistä on tosiasiassa Korkeimman lokin ajatus, rajattoman vapauden ajatus."
En ole lukenut aiempaa suomennosta, mutta alkaa kiinnostaa verrata sitä tähän Jaana Kapari-Jatan suomennokseen. Jaana Kapari-Jatan kieli on selkeää ja kaunista. Lokki Joonatan on vaikuttava kirja. Alkuun päästyäni luin sen kaksi kertaa peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti